maanantai 8. helmikuuta 2016

Kiviä, jäätä ja metsän rauhaa.

 Söpömpi sopuli (lue: elämänkumppani) vei retkelle saaristoon, itäiselle suomenlahdelle. Jäitä oli syntynyt sen verran että saareen oli turvallista mennä. Teimme päiväretken jäälle, ihastelimme kaunista ja arktista merta ja sen komeita jääpahtoja. Repussa evästä ja juomaa, viinat tosin unohdettiin mökille....paha virhe! Aina sitä sen verran sais mukana olla että kielen päälle ja sisäiseksi villapaidaksi. No ehkä mä pääsen tämän menetyksen yli vielä joskus....
Pari viikkoa reissumme jälkeen keli meni plussalle ja sitämyötä jäät lähtivät.
Kyllä suomen luonto osaa olla kaunis vaikka onkin välillä umpijäässä!
Kiitos sopulille retkestä ja seurasta.













Toiselle retkelle Isojärven kansallispuistoon lähti kaksi vanhaa pussirottaa, aikomuksenaan viettää mukava viikonloppu laavulla. Eikä se aikomukseksi jäänyt, mukavaa oli ja kelikin oli juuri sopiva retkeilyyn ja rauhoittumiseen.
Menomatkalla kaaduin rinkkani kanssa jäätiköllä, pypykkä otti osumaa mutta kestin kuin mies...en itkenyt kuin tirauksen!
Laavulla oli tunnelmaa, paransimme tätä maailmaa eväiden kera. Tällä kertaa muistimme varata tulilientäkin rinkan taskuun ettei vilu päässyt yllättämään.
Ensimmäisen yön saimme viettää pikkupakkasessa, -10 näytti mittari kattilan pohjalta kun aamulla auottiin savusta punertavat silmämme. No siitä se simmukin kirkastui, kun keittelimme makoisat aamupuurot ja virittelimme varusteitamme päiväretkeä varten.
Retkemme suuntautui läheiselle Vahterjärven laavulle, matkalla kuvasimme jääpahtoja ja ihailimme suurta siirtolohkaretta ja sen alla olevaa luolaa.

 Suksi luisti mukavasti ja lumisesta metsästä saatiin balsamia sieluun.
Aikanaan saavuimme takaisin laavulle, ruokailtiin, touhuiltiin polttopuita ja illalla pistäydyttiin vielä mäenlaskussa. Olipahan oikein mukavaa, kiitos taas erätoverille seurasta!

















perjantai 2. lokakuuta 2015

Sumuisten vuorten gorillat

Tai ainakin sellaiseksi tunsin itseni aina välillä tallustellessani painavan rinkkani kanssa Muotkatunturin erämaassa. Sumua, tihkua ja vesisadetta mahtui alkutaipaleen päiviin, haastava keli antoi mukavan lisämausteen syysvaellukselle.
Läpitunkeva tihku kastelee tehokkaasti kaikki varusteet, teltta oli kuivattava sisäpuolelta joka aamu varjellakseni niin kallisarvoisia untuvia kastumasta. Kuivassa ja lämpimässä untuvapussissa kun on mahtavaa ladata päivän vaelluksella huventuneet energiavarastot täyteen.
Iltaisin keräsin mahdollisuuksien mukaan polttopuut nuotiota varten, jos ei nyt varsinaisesti saanut varusteita kuivaksi niin sieluun sai balsamia liekkejä tuijotellessa ja rommitotia nautiskellessa.

Erämaa on sanomattoman kaunis kelillä kuin kelillä, vuodenaikana minä hyvänsä. Mahtavat maisemat ja ääretön avaruus tuovat vapauden tunnetta. Tällainen "itsensä kadottanut" imee positiivista energiaa sisäänsä kuin pesusieni, mieli rauhoittuu.
Lehtiruska oli jo mennyt, mutta komeaa maaruskaa oli jäljellä silmien iloksi. Skaidi loisti oranssin ja pinkin sävyissä, ilma oli puhdasta hengittää.
Porot ilahduttivat läsnäolollaan, pöllöt ja haukat viihdyttivät vierailuillaan. Sopuleita ja myyriä vilisi jängällä siellä täällä.

Poutaisiakin jaksoja matkalle mahtui, juuri sopivasti tuoden tuulahduksen alkavasta talvesta ja kaamoksesta. Öisin lämpötila laski ja kerran taivas näytti revontuletkin. Täysikuu vilahteli pilviverhon takaa, luoden alamaille mystistä satumaan tunnelmaa.
Sanotaan että lappi vie miehen sydämen, omastani taisi erämaan rauhaan jäädä murunen tai kaksi, kenties enemmänkin kuka tietää?



Pöllö huhuu






jotos


Keskimaa




tulet



Pudonneet


Skaidi

Honkatulet

Äytsi


torstai 15. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui




....ja kamerakin napsahteli muutaman kerran. Saas nähdä milloin seuraavaksi taas kerkiää ajan kanssa hommaan perehtyä, on sen verran monta rautaa tulessa. Sitä odotellessa parit fotot.


 





lauantai 13. joulukuuta 2014

Sapattivuosi 2014

Kohta se loppuu kokonaan, ja hyvä niin. Niin paljon kaikkea meneillään elämässä ettei tohdi kuvaamaan keretä. Intokin ollut kateissa totaalisesti, hyvä puoli hommassa ettei ole sammunut kokonaan. Kuvaaminen on vain tuntunut kovin turhauttavalta, enkä ole viitsinyt väkisin vääntää, hyvällä fiiliksellä ne hauskimmat kuvat syntyy.
No jospa ensi vuosi ja elämän uudet kuviot saa kuvausinnon uuteen nousuun, toivon ainakin kovasti.
 














sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vuonna 2014

Muutamia fotoja tännekin.
Lux Helsinki
edit. eka kuva ei toimi ja parit pahasti pikselöityneet kaupan päälle. So what?









Sm jäärata Mäntsälä. Veden lisäksi oli tähtiä radalla, mm. Mika Kallio





Yläsavon keikka. Lomailin viikon päivät, en avannut televisiota ollenkaan rupesi Putinit tulemaan jo korvista.









 Random shots, sieltä täältä.