lauantai 22. joulukuuta 2018

Sherwoodin lumikeijoilut.

Päätin hiukan Keijoilla ja lähdin vaaroja uhmaten tsygälenkille lähimetsään. Aika huikee fiilis oli kurvailla tyhjässä ja hiljaisessa metsässä lumisten puiden ympäröidessä minut valkoisen vaippansa syleilyyn.
Kiertelin tutut reitit kaikessa rauhassa ja nautin raikkaasta talvi-ilmasta. Pakkasta mittarissa -9 ja hentoinen tuuli joka ei metsän siimeksessä tuntunut oikeastaan ollenkaan.
Parin tunnin lenkki siitä tuli, yhden kerran heittäydyin tangon yli hankeen kun pyörä päätti lähteä lapasesta. Kotona odotti lämmin sauna ja iltapala, kyllä kelpaa olla!






torstai 6. joulukuuta 2018

Itsenäisyyspäivän touhuja.

Olipa hieno ilma ja järven jäältä kantautuva kumina houkutteli meidät ihailemaan kaunista jäätä ja auringonpaistetta.
Päiväämme kuului myös ruuan laittoa ja tuntematonta sotilasta piti tietty katsoa!
Illan aikana värkkäsin avannon ja lämmitin saunan. Myrskylyhdyn valossa nautittiin löylyistä ja pulahdus avantoon sai ihon nipistelemään mukavasti. Linnanjuhlia katseltiin ja sitten pää tyynyyn.
Hyvää itsenäisyyspäivää vaan kaikille.









maanantai 3. joulukuuta 2018

Putte päivitystä.

Mökkitraktori on yskinyt viime keväästä asti, vaihdoin keksintöön naftasuodattimet jonka jälkeen alkoi ilmavaivat. Lähti käymään ihan ok, mutta moottorin lämmetessä hörppäsi jostain ilmaa ja sammui.
Kesä meni laitoksen kanssa taistellessa, viimein päätin tehdä suuremman remontin ja tilasin laatikollisen osia LH-osasta Iisalmesta. Kiertokanki.com

Sain houkuteltua kaverini mukaan traktoria rassaamaan, minun onneni koska kyseessä oli taitava automekaanikko.

Alkuun kunnostettiin laturi johon vaihdettiin oikeastaan kaikki kollektoria vaille. Laakerit ja puslat, hiilet ja oikaistiin siivapyörä.
Tämän jälkeen purettiin plus- ja miinuskaapelit.
Vaihtoon lähti myös akku.
Laturin toiminnan varmistamiseksi vaihtoon meni myös jännitteensäädin joka löytyi ikh:sta.
Seuraavaksi vuoroon tuli naftatankin irrotus. Tankki saatiin suht helposti irti ja ihmetys oli suuri kun löpöä ei tullut hanasta ulos juuri mitään.
Otin ruuvari ja työnsin sihdin tankkiin ja hoblaa, johan rupesi polttoainettakin tulemaan!
Vika löytyi!!
Syylliseksi paljastui tukkoon mennyt tankin sihti.
Ilmanko ei tahtonut massikka käydä!

Tulipas hyvä mieli, pitkään kiusannut vika löytyi ja kohta olisi traktori kunnossa!
Innosta puhkuen kävin vanhojen hapertuneiden vesiletkujen kimppuun. Syyläristä roppu auki ja vanhat nesteet ämpäriin. Avasin ylävesiletkun ja irroitin termostaatin kannen. Alta löytyi aivan jumissa jököttävä klöntti joka oli ties kuinka kauan tyhjäntoimittanut termostaatin virkaa.

Tässä välissä poikettiin kylän pinnassa, piti hakea letkuklemmareita ja hunajaa loimulohen kylkeen.

Kun kaikki oli purettu, puhdistettu ja hiottu, alkoi traktorin kasaaminen.
Asennettiin laturi sekä uusi tuulettajan hihna. Sitten muutamat vesiletkut ja uusi termostaatti.
Uudet jäähdytinnesteet sisään ja korkki kiinni.
Tässä vaiheessa asennettiin uudet maa- ja virtakaapelit, väliin asennettiin päävirtakytkin.
Tankkiin tuli uusi hana sihteineen, huolellinen tankin pesu ja paikoilleen asennus.
Viimeiseksi laitettiin uusi akku paikoilleen ja löpöä tankkiin.
Ilmaus, hehkutus ja tsädäm, Putte heräsi henkiin!
Ai että käydä nakuttaa nyt siististi.
Kyllä nyt kelpaa puita ajella ja lumia aurailla!
Kiitokset päämasentajalle ammattiavusta, oli ilo tehdä yhdessä hommia.
















sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Liisan ihmemaassa.

Sunnuntain ratoksi kävimme katsomassa Keravan taidemuseon näyttelyn musiikilla höystettynä. Näyttely on hieno ja mukavan kepeä kokemus. Itse pidin kovasti näyttelyn puutöistä. Suosittelen lämpimästi.

Liisa Ihmemaassa5.9.-30.12.2018

Emma Ainala | Ilona Cutts | Merja Haapala | Mia Hamari | Kerttu Horila | Saara Salmi | Kim Simonsson | Tommi Toija






maanantai 8. lokakuuta 2018

Kaksi vanhaa puuta.

No ei nuo vielä kovin vanhoja olleet, kuitenkin kieroon kasvaneita ja näinollen joutivat patakiiloiksi.
Viikonlopun sää oli mahtavan kuulas ja raikas, yötaivaalla loisti linnunratakin kirkkaana.
Järvivesi oli viilentynyt jo 9 asteiseksi, pulahdus sai kehossa aikaan kihelmöintiä.

Polttopuutalkoissa apuna olivat Putte-traktori sekä al-ko khs 5204 halkomakone.
Tuunasin halkomakoneeseen työpöydän sekä työntövarteen stopparin.
Näin pöllien käsittely sujui vaivatta ja nopeasti ilman turhaa nostelua ja odottelua. Sahasin puut ensin 8m tukeiksi ja raahasin metsästä lastukolle.
Siinä pätkin rungot 1m pätkiin ja sahapukissa 33cm pölleiksi.
Säädin halkomakoneen stopparin sopivaksi ja sitten pöllit pilkkeiksi.
Lopuksi tein pilkkeistä pinon tallin taakse.
Sieltä niitä on mukava kantaa takkaan ja saunan uuniin.







torstai 23. elokuuta 2018

Puuhommeleita

Tilasin EeeVilleltä halpiskameran ja sillä tavalla osallistuin ilmastotalkoisiin. Kuvahan siinä kamerassa on yhtä kökkö kuin oma hiilijalanjälki.
Mutta hassutteluksihan tämä kuvaaminen on mennytkin, joten pieni leikki lie sallittua ;)

Keväällä kaatui vaivalla tekemäni halkomotti, tein onneton huonon ja liian ohuen hakapuun ja niin se motti otti ja pyllähti.
Tein hassun videon jossa korjasin motin kasaan. 













 Toisessa videossa kiipesin pihapuuhun aivan kuin en olisi pikkupoikana saanut puissa tarpeeksi kiipeillä. Kyseessä oli talon päälle kallellaan oleva puu jonka oksat ylsivät jo lappeelle ja näinmuodoin jouti pois. Kunnioitus kasvoi niitä kohtaan jotka tuota työtä tekevät ammatikseen, sen verran oli raskasta hommoo!






torstai 10. toukokuuta 2018

Risukeitin

Tilasin mökkimiehestä risukeittimen kun jouduin ostohysterian kouriin katsellessani keksinnöstä ladattuja youtube-videoita. Minähän olen perus-skeptinen luonteeltani joten aikaisemmat ennakkoluulot ovatkin olleet "itsehän en mokomalla keksinnöllä mitään tee"-tyyppisiä ajatelmia.
Noh, olen ennenkin joutunut tyhmyyteni myöntämään ja tämä keissi ei siinä poikkeusta tee.
Keitinhän on mitä mainioin varuste: sillä keittää pannullisen vettä tuossa tuokiossa ja mikä parasta, nyt on ikäänkuin "minitulet" mukana retkellä.

Keitin menee melko pieneen tilaan ja pakkautuu kätsyyn pieneen pussukkaan joka tuli keittimen mukana. Osat ovat laadukasta rosteria, tai ainakin omissa hyppysissäni ne sellaisilta tuntuivat.
Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertainen keitin, tämäpä mainiota!

Netissä on lukuisia videoita härvelin käytöstä ja itsekin kokeilin keittelyä metsästä kerätyillä risuilla ja oksanpätkillä ja lopuksi käytin yhden pannullisen keittoon puupellettejä.
Tulipesän pohjalle ladoin paksumpia oksanpätkiä ja pinnalle sitten ohutta kuusen alaoksaa. Sytytykseen käytin mil-tecin tuluksia jotka osoittautuivat ehkä hieman kehnoiksi. Light my fire tekee tietääkseni parempia, täytyy tsekata netistä tarkemmin.
Ensin yritin vuolla ja jyrsiä kuivasta oksasta purua ja lastuja mutta meni tuhertamiseksi, sitten keksin käyttää kuivaa heinää. Heinämytty roihahtikin ensiyrittämällä tuleen ja näin sain keittimen tulille.



Tuli palaa keittimessä todella puhtaasti koska myös palokaasut käytetään hyödyksi. Oli suorastaan hämmentävää kuinka tehokkaasti keitin sai veden kiehumaan! Pienet käryt keittimen ympärillä tuovat tunnelmaa ihan kuin olisi nuotiolla. Minä ihastuin keittimeen ikihyviksi ja aionkin keitellä sillä aina kun se on mahdollista. Voihan olla että jos lähden talvivaellukselle niin otan bensakeittimen pykälään, teltan lämmitys tuolla voi olla kuitenkin jo melko haasteellista ;D

Keittimen testausalustana käytin suomalaista peruskalliota, riittävän tukevaa mielestäni.










perjantai 5. tammikuuta 2018

Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa.

 Herätelläänpäs vähän tätäkin paikkaa, alkaa olla jo korkea aika.
Pitkään pähkäilin virtalähdettä otsa/kypärälamppuun, entinen Lupinen smartcore 5,6 Ah akku päätti kyykähtää ja pitkällisen googlettamisen jälkeen päädyin tilaamaan 10,5 Ah 6 kennoisen akun Akkulasta. Tämä paketti on varustettu laadukkailla Panasonicin NRC 18650 kennoilla ja valmistettu saksassa, ainut miinus että piuha joka tuohon pakettiin on kötöstelty on luokattoman surkea esitys.
Kaiken lisäksi liitin oli vääränlainen, minä halusin käyttää Lupinen laadukasta silikonijohtoa joka ei jäykisty pakkasessa.
Piuhanvaihto-operaatio oli siis edessä ja siinä minua auttoi ystäväni Teppo jolla pysyy kolvi kädessä.

Pienen ähellyksen jälkeen piuha oli vaihdettu ja lamppu heräsi henkiin. 2012 vuosimallin Lupine Wilmassa on 2400lm tehoa, riittää vaativampaankin käyttöön.
Ensimmäisen latauksen jälkeen Wilma paloi 14W (1400 lumenia) nelisen tuntia.

Kiitos Tepolle jeesistä ja Japanilaisille sähkövirrasta, kyllä taas kelpaa metsässä hortoilla kun ei tarvitse pimeää pelätä.











maanantai 25. joulukuuta 2017

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Munalla töihin ja kuorella takas.

Tällainen sanonta muljahti mieleeni kun raahasin pikku kajoottini Punelian rantaan, älkää kysykö että mistä.
Eräänä kauniina päivänä, päätin tehdä miniretken tutulle järvelle, extempore päähänpälkähdys siis. Myötätuulessa ohjailin kajakkia Punelian pikku poukamiin ja uomiin, katselin järvenpohjassa olevia kasveja jotka hehkuivat värikkäinä kirkkaassa vedessä. Tämä vesistö on oikeasti kirkas, kaikesta näkee että järvi voi hyvin. Hiekkapohja hohti kullankeltaisena ja vesi oli jo melko lämpöistä, ainakin pinnasta.

Pakkasin kajakkiin päiväretkikamppeet, mietiskelin että muutaman päivän retkivermeet kippoon mahtuu juuri ja juuri. Eli toisinsanoen: koppa bissee ja lenkin kyrsä.
Foreca lupaili tuulta 5 ms, mutta ainakin oma perstuntuma kertoi aivan jotain muuta. Kiertelin pikkupunelian rantoja ja nautin auringonpaisteesta.
Tauolle meloin suntinniemeen, keittelin vedet ja söin retkilounaan.
Lounaaksi olikin Italiasta tuotuja herkkuja, läpinäkyvää sata vuotta itkenyttä kinkkua ja Croucheon leipää, jälkkäriksi karpalo-unelmaa, mmmmmm!

Kiepsahdin kajoottiin ketterästi kuin Russan kosmonautti, nämä alansa ammattilaiset ovat ahtaissa paikoissa kuin kotonaan, kuin tiikerit heinissä.
Lokit tekivät pelottelusyöksyjä pääni päällä, suhahdus vain kuului yläpuoleltani. Kerroin niille mielipiteeni ja tuumasin ykskantaan jatkavani matkaa päättäväisesti samaan suuntaan suhautteluista huolimatta. Olenko se vain minä, mutta tuntui kuin yksi lokki olisi näyttänyt minulle persettä aivan kuin osoittaakseen mieltään?
Silkkiuikulla oli jo poikasetkin, tämä porukka olikin selkeästi jo sivistyneempää porukkaa. Hienot kampaukset ja arvokas ryhti kielii korkeasta koulutustaustasta, nämä eivät olleetkaan mitä tahansa kuikkia.

Punelian isolla selällä tuuli kovaa, aallot vyöryivät vaahtopäänä ja päätin jäädä Isosuntin vastapäätä olevalle hiekkarannalle lepäämään.
Paistattelin päivää, kalastelin ja kävin seminaku-uimassa (eli kastauduin napaan asti, vellipöksy kun olen). Iso hauki näytti pyrstönsä, ennenkuin katkaisi siiman ja painui takaisin syvyyksiin huulessaan uusi jigikoru. Kala oli niin kookas että pieni kajakkini oli vähällä kaatua rantahiekalle syntyneen aallon voimasta! Harmitti sekunnin...no okei, puolitoista.
Jumalauta miten hieno paikka! Puhdas vesi, puhdas luonto, kaikenmaailman Vapaavuoret ja Sinnemäet kaukana Helsingin paneelikeskusteluissa. Mikä parasta, täällä on luonnon äärellä, mahdollisimman etäällä punavihreästä kuplasta lieveilmiöineen.

Täällä tuli jälleen niin kirkkaana mieleen, kuinka hyvä on kansalaisen olla sivistyneen yhteiskunnan protokollan alimmalla portaalla. Pudotus on pieni koska jalat ovat jo valmiiksi maassa.

Zasen meditaation keskeytti kärpänen, joka laskeutui suurelle tuulenhalkojalleni ja yrittäessään tunkeutua sieraimeeni makoisan lounaan toivossa. Herättyäni päivänirvanasta, meloin vielä Isosuntin laavulle ruoan laittoon ennenkuin pakkasin kalavehkeet kasaan ja suuntasin autolle.
Meloin keskelle selkää, ja annoin myötätuulen keikutellakajakkini rantaan.
Tänne tulen vielä uudestaan, selkäsaaret ja pato jäi vielä katsastamatta.

Reitti Google earthissa: Melonta
























Sherwoodin lumikeijoilut.

Päätin hiukan Keijoilla ja lähdin vaaroja uhmaten tsygälenkille lähimetsään. Aika huikee fiilis oli kurvailla tyhjässä ja hilj...