maanantai 25. joulukuuta 2017

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Munalla töihin ja kuorella takas.

Tällainen sanonta muljahti mieleeni kun raahasin pikku kajoottini Punelian rantaan, älkää kysykö että mistä.
Eräänä kauniina päivänä, päätin tehdä miniretken tutulle järvelle, extempore päähänpälkähdys siis. Myötätuulessa ohjailin kajakkia Punelian pikku poukamiin ja uomiin, katselin järvenpohjassa olevia kasveja jotka hehkuivat värikkäinä kirkkaassa vedessä. Tämä vesistö on oikeasti kirkas, kaikesta näkee että järvi voi hyvin. Hiekkapohja hohti kullankeltaisena ja vesi oli jo melko lämpöistä, ainakin pinnasta.

Pakkasin kajakkiin päiväretkikamppeet, mietiskelin että muutaman päivän retkivermeet kippoon mahtuu juuri ja juuri. Eli toisinsanoen: koppa bissee ja lenkin kyrsä.
Foreca lupaili tuulta 5 ms, mutta ainakin oma perstuntuma kertoi aivan jotain muuta. Kiertelin pikkupunelian rantoja ja nautin auringonpaisteesta.
Tauolle meloin suntinniemeen, keittelin vedet ja söin retkilounaan.
Lounaaksi olikin Italiasta tuotuja herkkuja, läpinäkyvää sata vuotta itkenyttä kinkkua ja Croucheon leipää, jälkkäriksi karpalo-unelmaa, mmmmmm!

Kiepsahdin kajoottiin ketterästi kuin Russan kosmonautti, nämä alansa ammattilaiset ovat ahtaissa paikoissa kuin kotonaan, kuin tiikerit heinissä.
Lokit tekivät pelottelusyöksyjä pääni päällä, suhahdus vain kuului yläpuoleltani. Kerroin niille mielipiteeni ja tuumasin ykskantaan jatkavani matkaa päättäväisesti samaan suuntaan suhautteluista huolimatta. Olenko se vain minä, mutta tuntui kuin yksi lokki olisi näyttänyt minulle persettä aivan kuin osoittaakseen mieltään?
Silkkiuikulla oli jo poikasetkin, tämä porukka olikin selkeästi jo sivistyneempää porukkaa. Hienot kampaukset ja arvokas ryhti kielii korkeasta koulutustaustasta, nämä eivät olleetkaan mitä tahansa kuikkia.

Punelian isolla selällä tuuli kovaa, aallot vyöryivät vaahtopäänä ja päätin jäädä Isosuntin vastapäätä olevalle hiekkarannalle lepäämään.
Paistattelin päivää, kalastelin ja kävin seminaku-uimassa (eli kastauduin napaan asti, vellipöksy kun olen). Iso hauki näytti pyrstönsä, ennenkuin katkaisi siiman ja painui takaisin syvyyksiin huulessaan uusi jigikoru. Kala oli niin kookas että pieni kajakkini oli vähällä kaatua rantahiekalle syntyneen aallon voimasta! Harmitti sekunnin...no okei, puolitoista.
Jumalauta miten hieno paikka! Puhdas vesi, puhdas luonto, kaikenmaailman Vapaavuoret ja Sinnemäet kaukana Helsingin paneelikeskusteluissa. Mikä parasta, täällä on luonnon äärellä, mahdollisimman etäällä punavihreästä kuplasta lieveilmiöineen.

Täällä tuli jälleen niin kirkkaana mieleen, kuinka hyvä on kansalaisen olla sivistyneen yhteiskunnan protokollan alimmalla portaalla. Pudotus on pieni koska jalat ovat jo valmiiksi maassa.

Zasen meditaation keskeytti kärpänen, joka laskeutui suurelle tuulenhalkojalleni ja yrittäessään tunkeutua sieraimeeni makoisan lounaan toivossa. Herättyäni päivänirvanasta, meloin vielä Isosuntin laavulle ruoan laittoon ennenkuin pakkasin kalavehkeet kasaan ja suuntasin autolle.
Meloin keskelle selkää, ja annoin myötätuulen keikutellakajakkini rantaan.
Tänne tulen vielä uudestaan, selkäsaaret ja pato jäi vielä katsastamatta.

Reitti Google earthissa: Melonta
























torstai 8. kesäkuuta 2017

What a wonderfull day!

Olihan päivä!! Aamulla jo lämpötila lähellä pariakymppiä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Päätettiin tehdä emännän kans Keravan Urban Cruise maastofillareilla.
Alkukesän luonto tarjoaa kauneintaan, kielojen tuoksua ja huumaavaa lintujen laulua!
Ajeltiin "mihinköhän toi polku vie?"-tyyppistä settiä.
Eka stoppi Mattilan k-marketilla, missä nautittiin kingikset ja limut.
Seuraavaksi Ilmarisen kalliolle ja sitten Kalevan pita-kyros snagarille syömään lounasta.
Otin kana-kyroksen raneilla, tosi hyvää!
Muutenkin mesta on hehkutuksen arvoinen, kannattaa tsekata.
Seuraavaksi urban-settiä Kurkelan hoodeilla. Poikettiin pikitien varressa bissellä Alkataz piilokapakassa.
Juotiin bisset ja pelattiin rundi bilistä, cool!

Juopottelun loputtua, suunta takaisin skuugeen ja kokka kohti Keravan kartanoa.
Kartanolle oli pakko poiketa kaffelle, aivan ihastuttava mesta ja milijöö.
Kahvit tarjoiltiin vanhan ajan kahvikupeista, lampaat ja kaniinit olivat pihaelukoina.
Reissu jatkui pitkin Keravanjokivartta, välillä joutui pyöränkantohommiinkin.
Radanvarsireittiä vanhan kumitehtaan kautta kotiin ja syömään.
Onnea on oma paikallistalebaani oppaana, mahtavia mestoja polkuja, reittejä joita en ollut koskaan ennen tiennyt olevankaan, kiitos Mirvalle!
Pieni siistiytyminen ja Hyrylään Montturockiin.
Paikalle oli tullut joku muukin meidän lisäksi, hieno tapahtuma!

Kaikenkaikkiaan oikein kiva kesäpäivä.
Ps, retkellä olimme jo viime viikonvaihteessa, julkaisu vasta nyt...















maanantai 29. toukokuuta 2017

Seitsemän veljeksen jäljillä

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.
Tähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.
Juho pauhaa, pirtti roikaa;
hän on talon aika poika,
ankara ”Poika-Jussi”.
Tuomas seisoo niinkuin tammi,
koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.
Simeoni, liuhuparta,
valittaa se ”ihmisparka,
syntinen, saatana, kurja”.
Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
patahan kuohuvaan sylkee.
Lauri-poika metsäs häärii,
katselevi puita väärii,
mäyränä nummia tonkii.
Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.
Siinä onpi velisarja,
jalo niinkuin sonnikarja,
voimalla seitsemän miehen.

Näin runoili A.Kivi kun katseli kaunista keski-uusmaalaista maisemaa. Mekin päätettiin lähteä kiertämään tämä retkeilyreitti, tai tarkemmin sen osa.
Liikkeelle lähdettiin Rajamäen jätskikiskalta, ilma oli kuuma, suorastaan helteinen.
Pieni kömmähdys heti alkuun, kun kauniimpi meistä päätti tutkia mustikan kukinnan ihan lähietäisyydeltä. Pieniä nirhaumia ja ruhjeita, onneksi oli polvisuojat ja selvittiin säikähdyksellä.
Matka jatkui ja Herusten uimarannalla vilvoittava pulahdus (en minä mutta hän), keli ei voinut parempi olla!
Hyvinkäätä kohden lähestyttäessä, pidimme ryteikkörannan sillalla evästauon.
Ihailtiin keväistä jokiluontoa, poni ja heppakin tuli meitä viihdyttämään. Pässejäkin piti rapsuttaa, on ne vaan hauskoja otuksia.

Ajokondis oli semi-ryytynyt, tilanteen pelasti hätään rientänyt grillikioski, joka putkahti eteemme kuin keidas erämaasta!
Jättilihis parilla nakilla sai ihmeitä aikaan, ja kuin uudesti syntyneinä kirmasimme kohti Usmia ja kaksoslammen laavua.
Usmin pään reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä ajaa saati kävellä, mutta urheasti edettiin aina laavulle saakka jossa pidettiin ansaittu tauko.
Lammella virkistäytymistä ja evästelyä, lepoa ja rauhaa.
Usmin jälkeen vuorossa petkelsuon pitkokset, nämä ovat reissun parasta antia!
Loppumatkan kruununa mahtibaanat hiekkadyynien halki.
Hieno reissu, raskasta mutta ah niin palkitsevaa!
Menkää ihmiset metsään!













sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pelastakaa Russanmeri tapahtuma.

Päätin tehdä pienen ihmisen ekoteon, ja ostin halpahallin roskapihdit joilla kerään roskia järvenrannoilta.
Hyvä ostos, kilometrin matkalta sain saaliiksi vaikka mitä!
Muovileluja, pusseja ja purkkeja, koiranlelun, 7kpl kaljatölkkejä, muovikauhan, sukan ja shell simpukasta varastetun kahvikupin ja yhden uistimen!
Empiirisen kokemukseni mukaan järvelle jäi vielä kamala määrä epämääräistä rojua, kaikkea en tietenkään saa siivottua mutta pois se on vähäkin roska.

Sorsia, joutsenia ja rantasipejä oli liikkeellä, kuumottavin luontokokemus oli nähdä hervottoman kokoinen karppi rantavedessä.
Kala nousi pintaan ja potkaisi niin että vesi vaan pärskähti, huikee kala!
Myötätuuleen surffailin takaisin kotirantaan ja kahvin keittoon.
Kertokaapa itellenne terveisiä :)


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Eivät syöneet, joivat vaan...

....Meinaan meritaimenet.
Niitä lähdettiin metskaamaan kaverin kanssa, mutta pitivät nahkansa kuten aina ennenkin.
Tällaisista hetkistä nautin suunnattomasti, kalassa kaverin kanssa joka on samalla aallon pituudella joka solullaan. Puhuimme miesten juttuja, keski-ikäisten miesten arkojakin juttuja vailla minkäänlaista häpeää tai noloutta, sellainen ystävä on aarre, tärkempi kuin mikään materia.

Joskus palasimme reissusta naamat hummerinpunaisiksi palaneina, nyt ei varsinaisesti päässyt kärähtämään. Koleaa keliä, tuuleskeli ja välillä satoi lunta.
Paistoi se aurinkokin välillä lämpimästi, maalaten maiseman kauniiksi, luoden meren pintaan miljoonia kimaltavia timantteja. Silmä ja sielu lepäsi.

Kevään merilinnusto näyttäytyi komeudessaan, hanhet ja haahkat huutelivat meille kun ajelimme niiden ohitse.

Onneksi emme saaneet kalaa, merelle jäi jotain minkä vuoksi saamme palata uudestaan.
Kiitos mukavasta päivästä ystäväni.

Jaska








keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kajootin neitsytristeily.

Raahasin itseni lisäksi kajakin rantaan, hyvin luisti muovipulkka sänkipellossa.
Laitoin oikein termarinkin mukaan, olihan kyseessä merkkitapaus ja juhlahetki, Kajootin neitsytmatka kotijärvelle.

Vähän jänskätti mutta aika äkkiä jännitys muuttui riemuksi, vitsi että on mageeta hommaa!

Järvellä oli kaakatusta, kirkumista, liverrystä, piipitystä ja honkotusta. Kaikenlaista jännää kuunneltavaa ja katseltavaa.
Lahdenpohjukoissa oli vielä jäitä jotka pitivät hauskaa helinää ja kilinää.
Kiertelin rantoja ja seurailin lintujen kevätpuuhia, telkät pitivät melkoista messakkaa, uikut sukeltelivat kajakin edestä turvaan.
Koitin soveltaa lukemaani melontaoppia käytäntöön, muutamia oivalluksia ja havaintoja teinkin, kyllä se siitä alkaa sujua kunhan aikaa kuluu.

Peruutin kajakin ruovikkoon ja kaadoin termarista kaffetta kuppiin, kylläpäs maistuikin makoisalta oman kajootin harjakaiskahvit!
Tällä paatilla seikkaillaan vielä vaikka missä!







keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sateenkaarialus Kajootti

Hei, sulla on kiva kanootti....
Hei, toi on muuten hieno kanootti....
Paljo makso kanootti...

Grrrrr, se on KAJAKKI prkl ;D

Oukkei, kanootti tai kajakki aivan sama mutta tää on meitsin ihquoma nih!!

Haaveissa siintää viikonloppureissut johonkin hienoon mestaan, semmoiseen missä on paljon pieniä lahtia ja niemennokkia, saaria ja jokia. Paikkaan jossa linnut laulaisivat, lämpimät kesätuulet puhaltelisivat lempeästi....kellottaisin kalpean mahani kanssa rantakalliolla....perse märkänä. Itseasiassa mulla on jo monta paikkaa tiedossakin mutta ensiks pitäis vähän treenata turvallisuuden varalle.
En ajatellut ensimmäisenä eskimokäännöstä vaan ihan perus reskutusta takakannen kautta takaisin kippoon, tyhjennystä ja muutenkin sinuiksi tulemista.
Saattaa näet olla, että minun versio eskimokäännöksestä on lähempänä savolaista perspyllähdystä kuin oikeaa kajakin muljautusta, joten tämän tekniikan harjoittelun lykkääminen tuonnemmas on varmasti hyvä idea...
Perusmelontatekniikka pitäis saada semmoiseen kuosiin että siihen nojaamalla voisi lähteä harjoittelemaan muita tekniikoita.

Peruskurssikin tuli joskus ammoisina aikoina käytyä, joskus silloin kun päässä oli vielä karvoja....helvetti, onko siitäkin todella jo niin pirun pitkä aika?

No mutta, eteenpäin sanoi karjalaismummo lumihangessa ja pieraisi.
Tiedättekö muuten että piereskely on terveellistä kaikkialla paitsi mopoautossa?
Kunnon peräilmapurkaus on päräyttävä kokemus ja saa kajakinkin suorastaan liitämään veden pinnalla.
Ja mikä parasta, raottamalla hiukan aukkopeittoa voit olla varma, että saat nauttia uskomattoman hienosta luonnosta ja melonnasta ylhäisessä yksinäisyydessä.
Apropoo, harmaahylje eli halli ja saimaannorppa ovat jostain kumman syystä mieltyneet piereskeleviin melojiin.
Mitä enemmän ja kovaäänisemmin piereskelet, saatat päästä näkemään lähietäisyydeltä saimaannorpan, tuon järviemme suloisen rasvapökäleen.

Uskoo ken tahtoo, kaikissa tarinoissa on yleensä perää ja joissain jopa viljalti älyä.

Vielä kun sulaisi nuo jäät nopeesti niin pääsis tuohon kotilätäkköön rypemään ja tutustumaan aluksen sielunelämään.
Kajakkihan on merkiltään Rainbow Oasis 4.30, ja on suunnattu tällaisille nuorekkaille atleettivartaloisille nuorille miehille.
Omiaan päiväretkille tai jos löytyy ultrakevyttä retkeilykampetta, niin miksei pidempikin reissu tule kyseeseen?
Lähempi tarkastelu osoitti että sateenkaarialukseen saa heittämällä pari lootaa kaljaa, sillähän pärjää jo kevyesti yön ylitse....

Varsinainen vesirakettihan kippo ei ole, mutta kompensoin aluksen kehnoa liukuvuutta aivan käsittämättömän törkeän älyttömillä käsilihaksillani, joita muuten voit tilata irtotavarana weiderin webbikaupasta.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että minua on siunattu vaatimattomasti pienen kylän määrällä woimaa.
Woimantuoton sivuvaikutuksena on suurehkot määrät peräilmaa...mikä tarkoittaa melontaretkeilyä norppien kera.

Jahas, kylläpä aika rientää, jatkan kenties tyhjänpäiväistä jorinaa tuonnempana, nyt menen syömään että ihan varmana kellun.








Risukeitin

Tilasin mökkimiehestä risukeittimen kun jouduin ostohysterian kouriin katsellessani keksinnöstä ladattuja youtube-videoita. Minähän olen per...