keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sateenkaarialus Kajootti

Hei, sulla on kiva kanootti....
Hei, toi on muuten hieno kanootti....
Paljo makso kanootti...

Grrrrr, se on KAJAKKI prkl ;D

Oukkei, kanootti tai kajakki aivan sama mutta tää on meitsin ihquoma nih!!

Haaveissa siintää viikonloppureissut johonkin hienoon mestaan, semmoiseen missä on paljon pieniä lahtia ja niemennokkia, saaria ja jokia. Paikkaan jossa linnut laulaisivat, lämpimät kesätuulet puhaltelisivat lempeästi....kellottaisin kalpean mahani kanssa rantakalliolla....perse märkänä. Itseasiassa mulla on jo monta paikkaa tiedossakin mutta ensiks pitäis vähän treenata turvallisuuden varalle.
En ajatellut ensimmäisenä eskimokäännöstä vaan ihan perus reskutusta takakannen kautta takaisin kippoon, tyhjennystä ja muutenkin sinuiksi tulemista.
Saattaa näet olla, että minun versio eskimokäännöksestä on lähempänä savolaista perspyllähdystä kuin oikeaa kajakin muljautusta, joten tämän tekniikan harjoittelun lykkääminen tuonnemmas on varmasti hyvä idea...
Perusmelontatekniikka pitäis saada semmoiseen kuosiin että siihen nojaamalla voisi lähteä harjoittelemaan muita tekniikoita.

Peruskurssikin tuli joskus ammoisina aikoina käytyä, joskus silloin kun päässä oli vielä karvoja....helvetti, onko siitäkin todella jo niin pirun pitkä aika?

No mutta, eteenpäin sanoi karjalaismummo lumihangessa ja pieraisi.
Tiedättekö muuten että piereskely on terveellistä kaikkialla paitsi mopoautossa?
Kunnon peräilmapurkaus on päräyttävä kokemus ja saa kajakinkin suorastaan liitämään veden pinnalla.
Ja mikä parasta, raottamalla hiukan aukkopeittoa voit olla varma, että saat nauttia uskomattoman hienosta luonnosta ja melonnasta ylhäisessä yksinäisyydessä.
Apropoo, harmaahylje eli halli ja saimaannorppa ovat jostain kumman syystä mieltyneet piereskeleviin melojiin.
Mitä enemmän ja kovaäänisemmin piereskelet, saatat päästä näkemään lähietäisyydeltä saimaannorpan, tuon järviemme suloisen rasvapökäleen.

Uskoo ken tahtoo, kaikissa tarinoissa on yleensä perää ja joissain jopa viljalti älyä.

Vielä kun sulaisi nuo jäät nopeesti niin pääsis tuohon kotilätäkköön rypemään ja tutustumaan aluksen sielunelämään.
Kajakkihan on merkiltään Rainbow Oasis 4.30, ja on suunnattu tällaisille nuorekkaille atleettivartaloisille nuorille miehille.
Omiaan päiväretkille tai jos löytyy ultrakevyttä retkeilykampetta, niin miksei pidempikin reissu tule kyseeseen?
Lähempi tarkastelu osoitti että sateenkaarialukseen saa heittämällä pari lootaa kaljaa, sillähän pärjää jo kevyesti yön ylitse....

Varsinainen vesirakettihan kippo ei ole, mutta kompensoin aluksen kehnoa liukuvuutta aivan käsittämättömän törkeän älyttömillä käsilihaksillani, joita muuten voit tilata irtotavarana weiderin webbikaupasta.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että minua on siunattu vaatimattomasti pienen kylän määrällä woimaa.
Woimantuoton sivuvaikutuksena on suurehkot määrät peräilmaa...mikä tarkoittaa melontaretkeilyä norppien kera.

Jahas, kylläpä aika rientää, jatkan kenties tyhjänpäiväistä jorinaa tuonnempana, nyt menen syömään että ihan varmana kellun.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä.

Kevätpörriäisten heräämisiä.

Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven.  Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...