Machu Picchu ja muita tuonpuoleisia paikkoja

Pienenä poikana pääsin isäni matkassa mitä ihmeellisempiin paikkoihin, hän työskenteli maanmittarina joten reissaaminen ja erästely tuli tutuksi jo pikkupoikana.
Reissuilla juotiin lähteestä vettä tuohilipolla jonka isä teki, paistoimme makkaroita tulilla jotka isä teki, veistelimme makkaratikkuja puukoilla jotka isä terotti jne.
Isä olikin taitava erämies ja viihtyi luonnossa jo ammattinsa takia. Meitä oli kolme veljestä joita isä ja äiti paimensivat parhaan kykynsä mukaan, aina siinä onnistumatta.
Kerrankin hypittiin tunkiossa ja työnnettiin hupparin taskut täyteen hirvenpapanoita, kiroiltiin ja tehtiin ilkeyttä voi meitä tolloja.
Isän työmatkoilla saimme venekyytiä, autokyytiä, helikopterikyytiä ja muutenkin kyytiä jos olimme keksineet jotain todella nokkelaa ja nerokasta!

Eräälläkin mökillä naapuri viljeli porkkanoita ja muita rehuja. Kehiteltiin veljesten kesken nerokas idea: Kähvelletään nauriit ja herneet, porkkanat ja perunat. Innokkaasti kontattiin illankähmyssä naapurin pellon reunaan, revittiin porkkanat taskuihin ja tökkättiin varret takaisin peltoon!
Eihän sitä nyt kaikkea kuitenkaan passaa kähveltää, joku roti sentään!

Voi sentään, kaikenlaista kolttosta.

Nyt isän poismentyä, minä jo isompana poikana teen omia retkiäni. Tällä kertaa reissattiin emännän mökkimaisemiin Kuhmoisiin. Katseltiin retkipaikasta pari kiinnostavaa kohdetta ja lähdettiin tutustumaan kohteisiin.

Päivästä tulikin oikein mukava ja lämmin poutainen kevätpäivä, täydellinen keli seikkailuun.
Ensimmäinen kohde oli Suomen Machu Picchu, eli Päijälän Linnavuori.
Paikka on kuuluisa taistelutanner, ilmasta saattoi vieläkin aistia teräksen ja veren pistävän kalpean tuoksun....tai sitten ei.
Jokatapauksessa vuori kohoaa aina 100 metriä Päijänteen yläpuolelle, kallionkiellekkeeltä aukeaa henkeäsalpaava näkymä Saaresjärven ylitse.
Harvoin löytää yhtä kuumottavia kallionkiellekkeitä Suomen kamaralta, kannattaa poiketa!

Henkivakuutuksen päivityksen jälkeen jatkettiin matkaa toiseen kohteeseen, Saaresjärven kaakkoiskulmaan jossa sijaitsee Kuhmoisten Pirunvuori ja Pirunkammari.
Paikka olikin aivan upea kalliojyrkänne jonka päältä aukeaa vieläkin hienompi maisema järvelle.
Kallion korkeimmalla kohdalla on puinen penkki jossa on mukava istuskella ja antaa katseen levätä maisemassa.
Kokemusta hivenen latistaa täysin asiaton yksityisalueesta kertova kyltti, jossa kielletään oleskelu.
Kylttihän on todellisuudessa laiton, samoin kuin perusteeton kielto oleskeluun.
Itseasiassa kyltin asettaja on itse lainrikkoja, ei tosin ainut lajissaan valitettavasti.

Luonnonsuojelulaki 36 §
"Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta."


Paluumatkalla etsimme Pirunkammari-luolaston suuaukkoa, ja löytyihän sekin melko helposti.
Luolassa oli mahtava tunnelma, syvyyttä luolalla olikin n.7-8 metriä aivan perimmäiseen nurkaan.
Tämäkin paikka jätti hyvän fiiliksen, kyllä Suomi on hieno maa!

Kuvia räpsin Olympuksen pen e-pl6 kameralla, kuvanlaatu on melko hanurista mutta toimii räpsykamerana aivan hyvin. Periaatteessa kännykällä pärjäisi yhtä hyvin, mutta omassa honorissa kamera on aika kökkö ja tässä olyssä on hivenen parempi.





Kuvien joukossa on otoksia kaloista, linnuista ja eläimistä, älkää antako häiritä.




























Kommentit

Suositut tekstit