koska mielin virren laulaa
voimasta seitsemän miehen.
Tähtiä kuin otavassa,
poikia on Jukolassa,
laiskanpulskeja jallii.
Juho pauhaa, pirtti roikaa;
hän on talon aika poika,
ankara ”Poika-Jussi”.
Tuomas seisoo niinkuin tammi,
koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.
Simeoni, liuhuparta,
valittaa se ”ihmisparka,
syntinen, saatana, kurja”.
Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
patahan kuohuvaan sylkee.
Lauri-poika metsäs häärii,
katselevi puita väärii,
mäyränä nummia tonkii.
Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.
Siinä onpi velisarja,
jalo niinkuin sonnikarja,
voimalla seitsemän miehen.
Näin runoili A.Kivi kun katseli kaunista keski-uusmaalaista maisemaa. Mekin päätettiin lähteä kiertämään tämä retkeilyreitti, tai tarkemmin sen osa.
Liikkeelle lähdettiin Rajamäen jätskikiskalta, ilma oli kuuma, suorastaan helteinen.
Pieni kömmähdys heti alkuun, kun kauniimpi meistä päätti tutkia mustikan kukinnan ihan lähietäisyydeltä. Pieniä nirhaumia ja ruhjeita, onneksi oli polvisuojat ja selvittiin säikähdyksellä.
Matka jatkui ja Herusten uimarannalla vilvoittava pulahdus (en minä mutta hän), keli ei voinut parempi olla!
Hyvinkäätä kohden lähestyttäessä, pidimme ryteikkörannan sillalla evästauon.
Ihailtiin keväistä jokiluontoa, poni ja heppakin tuli meitä viihdyttämään. Pässejäkin piti rapsuttaa, on ne vaan hauskoja otuksia.
Ajokondis oli semi-ryytynyt, tilanteen pelasti hätään rientänyt grillikioski, joka putkahti eteemme kuin keidas erämaasta!
Jättilihis parilla nakilla sai ihmeitä aikaan, ja kuin uudesti syntyneinä kirmasimme kohti Usmia ja kaksoslammen laavua.
Usmin pään reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä ajaa saati kävellä, mutta urheasti edettiin aina laavulle saakka jossa pidettiin ansaittu tauko.
Lammella virkistäytymistä ja evästelyä, lepoa ja rauhaa.
Usmin jälkeen vuorossa petkelsuon pitkokset, nämä ovat reissun parasta antia!
Loppumatkan kruununa mahtibaanat hiekkadyynien halki.
Hieno reissu, raskasta mutta ah niin palkitsevaa!
Menkää ihmiset metsään!
Matka jatkui ja Herusten uimarannalla vilvoittava pulahdus (en minä mutta hän), keli ei voinut parempi olla!
Hyvinkäätä kohden lähestyttäessä, pidimme ryteikkörannan sillalla evästauon.
Ihailtiin keväistä jokiluontoa, poni ja heppakin tuli meitä viihdyttämään. Pässejäkin piti rapsuttaa, on ne vaan hauskoja otuksia.
Ajokondis oli semi-ryytynyt, tilanteen pelasti hätään rientänyt grillikioski, joka putkahti eteemme kuin keidas erämaasta!
Jättilihis parilla nakilla sai ihmeitä aikaan, ja kuin uudesti syntyneinä kirmasimme kohti Usmia ja kaksoslammen laavua.
Usmin pään reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä ajaa saati kävellä, mutta urheasti edettiin aina laavulle saakka jossa pidettiin ansaittu tauko.
Lammella virkistäytymistä ja evästelyä, lepoa ja rauhaa.
Usmin jälkeen vuorossa petkelsuon pitkokset, nämä ovat reissun parasta antia!
Loppumatkan kruununa mahtibaanat hiekkadyynien halki.
Hieno reissu, raskasta mutta ah niin palkitsevaa!
Menkää ihmiset metsään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä.