Vantaa on kahdensadantuhannen työläisen, maahanmuuttajan, maaltamuuttajan, opiskelijan, eläkeläisen, lapsen, aikuisen, rikkaan ja köyhän asuinpaikka Helsingin naapurissa. Vantaata leimaavat kiviset ja karut lähiöt ovat tulleet mulle hyvinkin tutuiksi työni puolesta, ja tulipa tuolla lähiössä asuttuakin jokunen vuosi.
Tänään kuljeksin hetkisen noilla betoninurkilla, ja kennole tarttui muutama pikseli Vantaan karua kevättä.
Niijjuu, meinas unehtuu mainita että aamulla kulkiessani Mikkolan katuja, katselin siinä samalla ohikulkevien pikkupoikien touhuja. Mieleen tulvi välittömästi lapsuuden muistot Mellunmäestä Itä-Helsingistä.
Mulle oli muutama kova paikka kulkea ja selvitellä välejä "koviksiin", mutta aika rauhassa sain lapsuuteni kuljeskella, mistä isot kiitokset kivoille lapsuuden kavereille.
Nyt ovat ajat muuttuneet, mutta toivon silti näille nappuloille kaikkea hyvää, nää Vantaan lähiökujat voivat olla melko kovia kulmia kasvaa ja aikuistua pienelle lapselle.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kevätpörriäisten heräämisiä.
Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven. Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...
-
Sudet päätti jättää meidät syömättä joten jatkettiin kotimatkaa. Radiosta kuunneltiin Pekka Lipposen seikkailuja ja suunnistimme Kolariin aa...
-
Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven. Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä.