tiistai 25. huhtikuuta 2017

Eivät syöneet, joivat vaan...

....Meinaan meritaimenet.
Niitä lähdettiin metskaamaan kaverin kanssa, mutta pitivät nahkansa kuten aina ennenkin.
Tällaisista hetkistä nautin suunnattomasti, kalassa kaverin kanssa joka on samalla aallon pituudella joka solullaan. Puhuimme miesten juttuja, keski-ikäisten miesten arkojakin juttuja vailla minkäänlaista häpeää tai noloutta, sellainen ystävä on aarre, tärkempi kuin mikään materia.

Joskus palasimme reissusta naamat hummerinpunaisiksi palaneina, nyt ei varsinaisesti päässyt kärähtämään. Koleaa keliä, tuuleskeli ja välillä satoi lunta.
Paistoi se aurinkokin välillä lämpimästi, maalaten maiseman kauniiksi, luoden meren pintaan miljoonia kimaltavia timantteja. Silmä ja sielu lepäsi.

Kevään merilinnusto näyttäytyi komeudessaan, hanhet ja haahkat huutelivat meille kun ajelimme niiden ohitse.

Onneksi emme saaneet kalaa, merelle jäi jotain minkä vuoksi saamme palata uudestaan.
Kiitos mukavasta päivästä ystäväni.

Jaska








keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kajootin neitsytristeily.

Raahasin itseni lisäksi kajakin rantaan, hyvin luisti muovipulkka sänkipellossa.
Laitoin oikein termarinkin mukaan, olihan kyseessä merkkitapaus ja juhlahetki, Kajootin neitsytmatka kotijärvelle.

Vähän jänskätti mutta aika äkkiä jännitys muuttui riemuksi, vitsi että on mageeta hommaa!

Järvellä oli kaakatusta, kirkumista, liverrystä, piipitystä ja honkotusta. Kaikenlaista jännää kuunneltavaa ja katseltavaa.
Lahdenpohjukoissa oli vielä jäitä jotka pitivät hauskaa helinää ja kilinää.
Kiertelin rantoja ja seurailin lintujen kevätpuuhia, telkät pitivät melkoista messakkaa, uikut sukeltelivat kajakin edestä turvaan.
Koitin soveltaa lukemaani melontaoppia käytäntöön, muutamia oivalluksia ja havaintoja teinkin, kyllä se siitä alkaa sujua kunhan aikaa kuluu.

Peruutin kajakin ruovikkoon ja kaadoin termarista kaffetta kuppiin, kylläpäs maistuikin makoisalta oman kajootin harjakaiskahvit!
Tällä paatilla seikkaillaan vielä vaikka missä!







keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Sateenkaarialus Kajootti

Hei, sulla on kiva kanootti....
Hei, toi on muuten hieno kanootti....
Paljo makso kanootti...

Grrrrr, se on KAJAKKI prkl ;D

Oukkei, kanootti tai kajakki aivan sama mutta tää on meitsin ihquoma nih!!

Haaveissa siintää viikonloppureissut johonkin hienoon mestaan, semmoiseen missä on paljon pieniä lahtia ja niemennokkia, saaria ja jokia. Paikkaan jossa linnut laulaisivat, lämpimät kesätuulet puhaltelisivat lempeästi....kellottaisin kalpean mahani kanssa rantakalliolla....perse märkänä. Itseasiassa mulla on jo monta paikkaa tiedossakin mutta ensiks pitäis vähän treenata turvallisuuden varalle.
En ajatellut ensimmäisenä eskimokäännöstä vaan ihan perus reskutusta takakannen kautta takaisin kippoon, tyhjennystä ja muutenkin sinuiksi tulemista.
Saattaa näet olla, että minun versio eskimokäännöksestä on lähempänä savolaista perspyllähdystä kuin oikeaa kajakin muljautusta, joten tämän tekniikan harjoittelun lykkääminen tuonnemmas on varmasti hyvä idea...
Perusmelontatekniikka pitäis saada semmoiseen kuosiin että siihen nojaamalla voisi lähteä harjoittelemaan muita tekniikoita.

Peruskurssikin tuli joskus ammoisina aikoina käytyä, joskus silloin kun päässä oli vielä karvoja....helvetti, onko siitäkin todella jo niin pirun pitkä aika?

No mutta, eteenpäin sanoi karjalaismummo lumihangessa ja pieraisi.
Tiedättekö muuten että piereskely on terveellistä kaikkialla paitsi mopoautossa?
Kunnon peräilmapurkaus on päräyttävä kokemus ja saa kajakinkin suorastaan liitämään veden pinnalla.
Ja mikä parasta, raottamalla hiukan aukkopeittoa voit olla varma, että saat nauttia uskomattoman hienosta luonnosta ja melonnasta ylhäisessä yksinäisyydessä.
Apropoo, harmaahylje eli halli ja saimaannorppa ovat jostain kumman syystä mieltyneet piereskeleviin melojiin.
Mitä enemmän ja kovaäänisemmin piereskelet, saatat päästä näkemään lähietäisyydeltä saimaannorpan, tuon järviemme suloisen rasvapökäleen.

Uskoo ken tahtoo, kaikissa tarinoissa on yleensä perää ja joissain jopa viljalti älyä.

Vielä kun sulaisi nuo jäät nopeesti niin pääsis tuohon kotilätäkköön rypemään ja tutustumaan aluksen sielunelämään.
Kajakkihan on merkiltään Rainbow Oasis 4.30, ja on suunnattu tällaisille nuorekkaille atleettivartaloisille nuorille miehille.
Omiaan päiväretkille tai jos löytyy ultrakevyttä retkeilykampetta, niin miksei pidempikin reissu tule kyseeseen?
Lähempi tarkastelu osoitti että sateenkaarialukseen saa heittämällä pari lootaa kaljaa, sillähän pärjää jo kevyesti yön ylitse....

Varsinainen vesirakettihan kippo ei ole, mutta kompensoin aluksen kehnoa liukuvuutta aivan käsittämättömän törkeän älyttömillä käsilihaksillani, joita muuten voit tilata irtotavarana weiderin webbikaupasta.
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että minua on siunattu vaatimattomasti pienen kylän määrällä woimaa.
Woimantuoton sivuvaikutuksena on suurehkot määrät peräilmaa...mikä tarkoittaa melontaretkeilyä norppien kera.

Jahas, kylläpä aika rientää, jatkan kenties tyhjänpäiväistä jorinaa tuonnempana, nyt menen syömään että ihan varmana kellun.








Machu Picchu ja muita tuonpuoleisia paikkoja

Pienenä poikana pääsin isäni matkassa mitä ihmeellisempiin paikkoihin, hän työskenteli maanmittarina joten reissaaminen ja erästely tuli tutuksi jo pikkupoikana.
Reissuilla juotiin lähteestä vettä tuohilipolla jonka isä teki, paistoimme makkaroita tulilla jotka isä teki, veistelimme makkaratikkuja puukoilla jotka isä terotti jne.
Isä olikin taitava erämies ja viihtyi luonnossa jo ammattinsa takia. Meitä oli kolme veljestä joita isä ja äiti paimensivat parhaan kykynsä mukaan, aina siinä onnistumatta.
Kerrankin hypittiin tunkiossa ja työnnettiin hupparin taskut täyteen hirvenpapanoita, kiroiltiin ja tehtiin ilkeyttä voi meitä tolloja.
Isän työmatkoilla saimme venekyytiä, autokyytiä, helikopterikyytiä ja muutenkin kyytiä jos olimme keksineet jotain todella nokkelaa ja nerokasta!

Eräälläkin mökillä naapuri viljeli porkkanoita ja muita rehuja. Kehiteltiin veljesten kesken nerokas idea: Kähvelletään nauriit ja herneet, porkkanat ja perunat. Innokkaasti kontattiin illankähmyssä naapurin pellon reunaan, revittiin porkkanat taskuihin ja tökkättiin varret takaisin peltoon!
Eihän sitä nyt kaikkea kuitenkaan passaa kähveltää, joku roti sentään!

Voi sentään, kaikenlaista kolttosta.

Nyt isän poismentyä, minä jo isompana poikana teen omia retkiäni. Tällä kertaa reissattiin emännän mökkimaisemiin Kuhmoisiin. Katseltiin retkipaikasta pari kiinnostavaa kohdetta ja lähdettiin tutustumaan kohteisiin.

Päivästä tulikin oikein mukava ja lämmin poutainen kevätpäivä, täydellinen keli seikkailuun.
Ensimmäinen kohde oli Suomen Machu Picchu, eli Päijälän Linnavuori.
Paikka on kuuluisa taistelutanner, ilmasta saattoi vieläkin aistia teräksen ja veren pistävän kalpean tuoksun....tai sitten ei.
Jokatapauksessa vuori kohoaa aina 100 metriä Päijänteen yläpuolelle, kallionkiellekkeeltä aukeaa henkeäsalpaava näkymä Saaresjärven ylitse.
Harvoin löytää yhtä kuumottavia kallionkiellekkeitä Suomen kamaralta, kannattaa poiketa!

Henkivakuutuksen päivityksen jälkeen jatkettiin matkaa toiseen kohteeseen, Saaresjärven kaakkoiskulmaan jossa sijaitsee Kuhmoisten Pirunvuori ja Pirunkammari.
Paikka olikin aivan upea kalliojyrkänne jonka päältä aukeaa vieläkin hienompi maisema järvelle.
Kallion korkeimmalla kohdalla on puinen penkki jossa on mukava istuskella ja antaa katseen levätä maisemassa.
Kokemusta hivenen latistaa täysin asiaton yksityisalueesta kertova kyltti, jossa kielletään oleskelu.
Kylttihän on todellisuudessa laiton, samoin kuin perusteeton kielto oleskeluun.
Itseasiassa kyltin asettaja on itse lainrikkoja, ei tosin ainut lajissaan valitettavasti.

Luonnonsuojelulaki 36 §
"Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta."


Paluumatkalla etsimme Pirunkammari-luolaston suuaukkoa, ja löytyihän sekin melko helposti.
Luolassa oli mahtava tunnelma, syvyyttä luolalla olikin n.7-8 metriä aivan perimmäiseen nurkaan.
Tämäkin paikka jätti hyvän fiiliksen, kyllä Suomi on hieno maa!

Kuvia räpsin Olympuksen pen e-pl6 kameralla, kuvanlaatu on melko hanurista mutta toimii räpsykamerana aivan hyvin. Periaatteessa kännykällä pärjäisi yhtä hyvin, mutta omassa honorissa kamera on aika kökkö ja tässä olyssä on hivenen parempi.





Kuvien joukossa on otoksia kaloista, linnuista ja eläimistä, älkää antako häiritä.




























Kevätpörriäisten heräämisiä.

Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven.  Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...