Niitä lähdettiin metskaamaan kaverin kanssa, mutta pitivät nahkansa kuten aina ennenkin.
Tällaisista hetkistä nautin suunnattomasti, kalassa kaverin kanssa joka on samalla aallon pituudella joka solullaan. Puhuimme miesten juttuja, keski-ikäisten miesten arkojakin juttuja vailla minkäänlaista häpeää tai noloutta, sellainen ystävä on aarre, tärkempi kuin mikään materia.
Joskus palasimme reissusta naamat hummerinpunaisiksi palaneina, nyt ei varsinaisesti päässyt kärähtämään. Koleaa keliä, tuuleskeli ja välillä satoi lunta.
Paistoi se aurinkokin välillä lämpimästi, maalaten maiseman kauniiksi, luoden meren pintaan miljoonia kimaltavia timantteja. Silmä ja sielu lepäsi.
Kevään merilinnusto näyttäytyi komeudessaan, hanhet ja haahkat huutelivat meille kun ajelimme niiden ohitse.
Onneksi emme saaneet kalaa, merelle jäi jotain minkä vuoksi saamme palata uudestaan.
Kiitos mukavasta päivästä ystäväni.
Jaska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä.