Sherwoodin lumikeijoilut.

Päätin hiukan Keijoilla ja lähdin vaaroja uhmaten tsygälenkille lähimetsään. Aika huikee fiilis oli kurvailla tyhjässä ja hiljaisessa metsässä lumisten puiden ympäröidessä minut valkoisen vaippansa syleilyyn.

Kiertelin tutut reitit kaikessa rauhassa ja nautin raikkaasta talvi-ilmasta. Pakkasta mittarissa -9 ja hentoinen tuuli joka ei metsän siimeksessä tuntunut oikeastaan ollenkaan.
Parin tunnin lenkki siitä tuli, yhden kerran heittäydyin tangon yli hankeen kun pyörä päätti lähteä lapasesta. Kotona odotti lämmin sauna ja iltapala, kyllä kelpaa olla!

Puuhommeleita

Tilasin EeeVilleltä halpiskameran ja sillä tavalla osallistuin ilmastotalkoisiin. Kuvahan siinä kamerassa on yhtä kökkö kuin oma hiilijalanjälki.
Mutta hassutteluksihan tämä kuvaaminen on mennytkin, joten pieni leikki lie sallittua ;)

Keväällä kaatui vaivalla tekemäni halkomotti, tein onneton huonon ja liian ohuen hakapuun ja niin se motti otti ja pyllähti.
Tein hassun videon jossa korjasin motin kasaan. 

 Toisessa videossa kiipesin pihapuuhun aivan kuin en olisi pikkupoikana saanut puissa tarpeeksi kiipeillä. Kyseessä oli talon päälle kallellaan oleva puu jonka oksat ylsivät jo lappeelle ja näinmuodoin jouti pois. Kunnioitus kasvoi niitä kohtaan jotka tuota työtä tekevät ammatikseen, sen verran oli raskasta hommoo!

Risukeitin

Tilasin mökkimiehestä risukeittimen kun jouduin ostohysterian kouriin katsellessani keksinnöstä ladattuja youtube-videoita. Minähän olen perus-skeptinen luonteeltani joten aikaisemmat ennakkoluulot ovatkin olleet "itsehän en mokomalla keksinnöllä mitään tee"-tyyppisiä ajatelmia.
Noh, olen ennenkin joutunut tyhmyyteni myöntämään ja tämä keissi ei siinä poikkeusta tee.
Keitinhän on mitä mainioin varuste: sillä keittää pannullisen vettä tuossa tuokiossa ja mikä parasta, nyt on ikäänkuin "minitulet" mukana retkellä.

Keitin menee melko pieneen tilaan ja pakkautuu kätsyyn pieneen pussukkaan joka tuli keittimen mukana. Osat ovat laadukasta rosteria, tai ainakin omissa hyppysissäni ne sellaisilta tuntuivat.
Yksinkertaiselle ihmiselle yksinkertainen keitin, tämäpä mainiota!

Netissä on lukuisia videoita härvelin käytöstä ja itsekin kokeilin keittelyä metsästä kerätyillä risuilla ja oksanpätkillä ja lopuksi käytin yhden pannullisen keittoon puupellettejä.
Tulipesän pohjalle ladoin paksumpia oksanpätkiä ja pinnalle sitten ohutta kuusen alaoksaa. Sytytykseen käytin mil-tecin tuluksia jotka osoittautuivat ehkä hieman kehnoiksi. Light my fire tekee tietääkseni parempia, täytyy tsekata netistä tarkemmin.
Ensin yritin vuolla ja jyrsiä kuivasta oksasta purua ja lastuja mutta meni tuhertamiseksi, sitten keksin käyttää kuivaa heinää. Heinämytty roihahtikin ensiyrittämällä tuleen ja näin sain keittimen tulille.



Tuli palaa keittimessä todella puhtaasti koska myös palokaasut käytetään hyödyksi. Oli suorastaan hämmentävää kuinka tehokkaasti keitin sai veden kiehumaan! Pienet käryt keittimen ympärillä tuovat tunnelmaa ihan kuin olisi nuotiolla. Minä ihastuin keittimeen ikihyviksi ja aionkin keitellä sillä aina kun se on mahdollista. Voihan olla että jos lähden talvivaellukselle niin otan bensakeittimen pykälään, teltan lämmitys tuolla voi olla kuitenkin jo melko haasteellista ;D

Keittimen testausalustana käytin suomalaista peruskalliota, riittävän tukevaa mielestäni.

Munalla töihin ja kuorella takas.

Tällainen sanonta muljahti mieleeni kun raahasin pikku kajoottini Punelian rantaan, älkää kysykö että mistä.
Eräänä kauniina päivänä, päätin tehdä miniretken tutulle järvelle, extempore päähänpälkähdys siis. Myötätuulessa ohjailin kajakkia Punelian pikku poukamiin ja uomiin, katselin järvenpohjassa olevia kasveja jotka hehkuivat värikkäinä kirkkaassa vedessä. Tämä vesistö on oikeasti kirkas, kaikesta näkee että järvi voi hyvin. Hiekkapohja hohti kullankeltaisena ja vesi oli jo melko lämpöistä, ainakin pinnasta.

Pakkasin kajakkiin päiväretkikamppeet, mietiskelin että muutaman päivän retkivermeet kippoon mahtuu juuri ja juuri. Eli toisinsanoen: koppa bissee ja lenkin kyrsä.
Foreca lupaili tuulta 5 ms, mutta ainakin oma perstuntuma kertoi aivan jotain muuta. Kiertelin pikkupunelian rantoja ja nautin auringonpaisteesta.
Tauolle meloin suntinniemeen, keittelin vedet ja söin retkilounaan.
Lounaaksi olikin Italiasta tuotuja herkkuja, läpinäkyvää sata vuotta itkenyttä kinkkua ja Croucheon leipää, jälkkäriksi karpalo-unelmaa, mmmmmm!

Kiepsahdin kajoottiin ketterästi kuin Russan kosmonautti, nämä alansa ammattilaiset ovat ahtaissa paikoissa kuin kotonaan, kuin tiikerit heinissä.
Lokit tekivät pelottelusyöksyjä pääni päällä, suhahdus vain kuului yläpuoleltani. Kerroin niille mielipiteeni ja tuumasin ykskantaan jatkavani matkaa päättäväisesti samaan suuntaan suhautteluista huolimatta. Olenko se vain minä, mutta tuntui kuin yksi lokki olisi näyttänyt minulle persettä aivan kuin osoittaakseen mieltään?
Silkkiuikulla oli jo poikasetkin, tämä porukka olikin selkeästi jo sivistyneempää porukkaa. Hienot kampaukset ja arvokas ryhti kielii korkeasta koulutustaustasta, nämä eivät olleetkaan mitä tahansa kuikkia.

Punelian isolla selällä tuuli kovaa, aallot vyöryivät vaahtopäänä ja päätin jäädä Isosuntin vastapäätä olevalle hiekkarannalle lepäämään.
Paistattelin päivää, kalastelin ja kävin seminaku-uimassa (eli kastauduin napaan asti, vellipöksy kun olen). Iso hauki näytti pyrstönsä, ennenkuin katkaisi siiman ja painui takaisin syvyyksiin huulessaan uusi jigikoru. Kala oli niin kookas että pieni kajakkini oli vähällä kaatua rantahiekalle syntyneen aallon voimasta! Harmitti sekunnin...no okei, puolitoista.
Jumalauta miten hieno paikka! Puhdas vesi, puhdas luonto, kaikenmaailman Vapaavuoret ja Sinnemäet kaukana Helsingin paneelikeskusteluissa. Mikä parasta, täällä on luonnon äärellä, mahdollisimman etäällä punavihreästä kuplasta lieveilmiöineen.

Täällä tuli jälleen niin kirkkaana mieleen, kuinka hyvä on kansalaisen olla sivistyneen yhteiskunnan protokollan alimmalla portaalla. Pudotus on pieni koska jalat ovat jo valmiiksi maassa.

Zasen meditaation keskeytti kärpänen, joka laskeutui suurelle tuulenhalkojalleni ja yrittäessään tunkeutua sieraimeeni makoisan lounaan toivossa. Herättyäni päivänirvanasta, meloin vielä Isosuntin laavulle ruoan laittoon ennenkuin pakkasin kalavehkeet kasaan ja suuntasin autolle.
Meloin keskelle selkää, ja annoin myötätuulen keikutellakajakkini rantaan.
Tänne tulen vielä uudestaan, selkäsaaret ja pato jäi vielä katsastamatta.

Reitti Google earthissa: Melonta

What a wonderfull day!

Olihan päivä!! Aamulla jo lämpötila lähellä pariakymppiä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Päätettiin tehdä emännän kans Keravan Urban Cruise maastofillareilla.
Alkukesän luonto tarjoaa kauneintaan, kielojen tuoksua ja huumaavaa lintujen laulua!
Ajeltiin "mihinköhän toi polku vie?"-tyyppistä settiä.
Eka stoppi Mattilan k-marketilla, missä nautittiin kingikset ja limut.
Seuraavaksi Ilmarisen kalliolle ja sitten Kalevan pita-kyros snagarille syömään lounasta.
Otin kana-kyroksen raneilla, tosi hyvää!
Muutenkin mesta on hehkutuksen arvoinen, kannattaa tsekata.
Seuraavaksi urban-settiä Kurkelan hoodeilla. Poikettiin pikitien varressa bissellä Alkataz piilokapakassa.
Juotiin bisset ja pelattiin rundi bilistä, cool!

Juopottelun loputtua, suunta takaisin skuugeen ja kokka kohti Keravan kartanoa.
Kartanolle oli pakko poiketa kaffelle, aivan ihastuttava mesta ja milijöö.
Kahvit tarjoiltiin vanhan ajan kahvikupeista, lampaat ja kaniinit olivat pihaelukoina.
Reissu jatkui pitkin Keravanjokivartta, välillä joutui pyöränkantohommiinkin.
Radanvarsireittiä vanhan kumitehtaan kautta kotiin ja syömään.
Onnea on oma paikallistalebaani oppaana, mahtavia mestoja polkuja, reittejä joita en ollut koskaan ennen tiennyt olevankaan, kiitos Mirvalle!
Pieni siistiytyminen ja Hyrylään Montturockiin.
Paikalle oli tullut joku muukin meidän lisäksi, hieno tapahtuma!

Kaikenkaikkiaan oikein kiva kesäpäivä.
Ps, retkellä olimme jo viime viikonvaihteessa, julkaisu vasta nyt...

Eivät syöneet, joivat vaan...

....Meinaan meritaimenet.
Niitä lähdettiin metskaamaan kaverin kanssa, mutta pitivät nahkansa kuten aina ennenkin.
Tällaisista hetkistä nautin suunnattomasti, kalassa kaverin kanssa joka on samalla aallon pituudella joka solullaan. Puhuimme miesten juttuja, keski-ikäisten miesten arkojakin juttuja vailla minkäänlaista häpeää tai noloutta, sellainen ystävä on aarre, tärkempi kuin mikään materia.

Joskus palasimme reissusta naamat hummerinpunaisiksi palaneina, nyt ei varsinaisesti päässyt kärähtämään. Koleaa keliä, tuuleskeli ja välillä satoi lunta.
Paistoi se aurinkokin välillä lämpimästi, maalaten maiseman kauniiksi, luoden meren pintaan miljoonia kimaltavia timantteja. Silmä ja sielu lepäsi.

Kevään merilinnusto näyttäytyi komeudessaan, hanhet ja haahkat huutelivat meille kun ajelimme niiden ohitse.

Onneksi emme saaneet kalaa, merelle jäi jotain minkä vuoksi saamme palata uudestaan.
Kiitos mukavasta päivästä ystäväni.

Jaska

Kajootin neitsytristeily.

Raahasin itseni lisäksi kajakin rantaan, hyvin luisti muovipulkka sänkipellossa.
Laitoin oikein termarinkin mukaan, olihan kyseessä merkkitapaus ja juhlahetki, Kajootin neitsytmatka kotijärvelle.

Vähän jänskätti mutta aika äkkiä jännitys muuttui riemuksi, vitsi että on mageeta hommaa!

Järvellä oli kaakatusta, kirkumista, liverrystä, piipitystä ja honkotusta. Kaikenlaista jännää kuunneltavaa ja katseltavaa.
Lahdenpohjukoissa oli vielä jäitä jotka pitivät hauskaa helinää ja kilinää.
Kiertelin rantoja ja seurailin lintujen kevätpuuhia, telkät pitivät melkoista messakkaa, uikut sukeltelivat kajakin edestä turvaan.
Koitin soveltaa lukemaani melontaoppia käytäntöön, muutamia oivalluksia ja havaintoja teinkin, kyllä se siitä alkaa sujua kunhan aikaa kuluu.

Peruutin kajakin ruovikkoon ja kaadoin termarista kaffetta kuppiin, kylläpäs maistuikin makoisalta oman kajootin harjakaiskahvit!
Tällä paatilla seikkaillaan vielä vaikka missä!

Machu Picchu ja muita tuonpuoleisia paikkoja

Pienenä poikana pääsin isäni matkassa mitä ihmeellisempiin paikkoihin, hän työskenteli maanmittarina joten reissaaminen ja erästely tuli tutuksi jo pikkupoikana.
Reissuilla juotiin lähteestä vettä tuohilipolla jonka isä teki, paistoimme makkaroita tulilla jotka isä teki, veistelimme makkaratikkuja puukoilla jotka isä terotti jne.
Isä olikin taitava erämies ja viihtyi luonnossa jo ammattinsa takia. Meitä oli kolme veljestä joita isä ja äiti paimensivat parhaan kykynsä mukaan, aina siinä onnistumatta.
Kerrankin hypittiin tunkiossa ja työnnettiin hupparin taskut täyteen hirvenpapanoita, kiroiltiin ja tehtiin ilkeyttä voi meitä tolloja.
Isän työmatkoilla saimme venekyytiä, autokyytiä, helikopterikyytiä ja muutenkin kyytiä jos olimme keksineet jotain todella nokkelaa ja nerokasta!

Eräälläkin mökillä naapuri viljeli porkkanoita ja muita rehuja. Kehiteltiin veljesten kesken nerokas idea: Kähvelletään nauriit ja herneet, porkkanat ja perunat. Innokkaasti kontattiin illankähmyssä naapurin pellon reunaan, revittiin porkkanat taskuihin ja tökkättiin varret takaisin peltoon!
Eihän sitä nyt kaikkea kuitenkaan passaa kähveltää, joku roti sentään!

Voi sentään, kaikenlaista kolttosta.

Nyt isän poismentyä, minä jo isompana poikana teen omia retkiäni. Tällä kertaa reissattiin emännän mökkimaisemiin Kuhmoisiin. Katseltiin retkipaikasta pari kiinnostavaa kohdetta ja lähdettiin tutustumaan kohteisiin.

Päivästä tulikin oikein mukava ja lämmin poutainen kevätpäivä, täydellinen keli seikkailuun.
Ensimmäinen kohde oli Suomen Machu Picchu, eli Päijälän Linnavuori.
Paikka on kuuluisa taistelutanner, ilmasta saattoi vieläkin aistia teräksen ja veren pistävän kalpean tuoksun....tai sitten ei.
Jokatapauksessa vuori kohoaa aina 100 metriä Päijänteen yläpuolelle, kallionkiellekkeeltä aukeaa henkeäsalpaava näkymä Saaresjärven ylitse.
Harvoin löytää yhtä kuumottavia kallionkiellekkeitä Suomen kamaralta, kannattaa poiketa!

Henkivakuutuksen päivityksen jälkeen jatkettiin matkaa toiseen kohteeseen, Saaresjärven kaakkoiskulmaan jossa sijaitsee Kuhmoisten Pirunvuori ja Pirunkammari.
Paikka olikin aivan upea kalliojyrkänne jonka päältä aukeaa vieläkin hienompi maisema järvelle.
Kallion korkeimmalla kohdalla on puinen penkki jossa on mukava istuskella ja antaa katseen levätä maisemassa.
Kokemusta hivenen latistaa täysin asiaton yksityisalueesta kertova kyltti, jossa kielletään oleskelu.
Kylttihän on todellisuudessa laiton, samoin kuin perusteeton kielto oleskeluun.
Itseasiassa kyltin asettaja on itse lainrikkoja, ei tosin ainut lajissaan valitettavasti.

Luonnonsuojelulaki 36 §
"Maa- tai vesialueelle ei saa pystyttää sellaista kulkemisen, maihinnousun tai muun jokamiehen oikeuden käyttämisen kieltävää taulua, jonka asettamiseen ei ole lakiin nojautuvaa perustetta."


Paluumatkalla etsimme Pirunkammari-luolaston suuaukkoa, ja löytyihän sekin melko helposti.
Luolassa oli mahtava tunnelma, syvyyttä luolalla olikin n.7-8 metriä aivan perimmäiseen nurkaan.
Tämäkin paikka jätti hyvän fiiliksen, kyllä Suomi on hieno maa!

Kuvia räpsin Olympuksen pen e-pl6 kameralla, kuvanlaatu on melko hanurista mutta toimii räpsykamerana aivan hyvin. Periaatteessa kännykällä pärjäisi yhtä hyvin, mutta omassa honorissa kamera on aika kökkö ja tässä olyssä on hivenen parempi.





Kuvien joukossa on otoksia kaloista, linnuista ja eläimistä, älkää antako häiritä.