perjantai 17. toukokuuta 2013

Mieli ei tervoa parempi, sydän ei syttä valkeampi.

Ja sen semmoisia sanontoja. Kevät on kunnostuksen aikaa, jokapuolella käy sutina ja vilske kun paikkoja kunnostellaan talven jäljiltä.. Tuusulan kirkolla tapulin kattopaanut saivat annoksen aitoa Lentiiralaista hautatervaa, huolellisen pohjatyön ja puhdistuksen jälkeen. Komea katto siitä syntyy, saa arvoisensa käsittelyn. En voi kuin ihailla vanhaa kirvesmies käsityötä, jälki on silmiä hivelevän kaunista.

Mitä teet, tee se tervan kanssa!





7 kommenttia:

  1. Nuo vanhat paanukatot on kyllä kauniita. Hienoa kun niitä vielä kunnostetaan :)Tänään on terva pysyny notkeana. Jopa täälläkin on +23 lämmintä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niskat punottaa ja käsivarsia kihelmöi. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Tuusulan upea kirkko sai siis hienon käsittelyn. Taisi olla aika lämmintä puuhaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseessä on kirkon vanha kellotapuli ja sen paanukaton kunnostustyöt, kesken vielä. Ja lämmintäkin tuolla jo oli ;) Kiitos kommentista.

      Poista
  3. Ehdin jo lähteä pois sivuiltasi, mutta sitten mieleen tuli kuva ruohikosta kauniin bokehin kera ja täytyi etsiä, että missä sen näin. Noh täällähän se oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit, aamukaste ja vastavalo oli yhdistelmä jota en voinut sivuuttaa. Kökötin duunipaikan pihalla ja sain kuulla olevani "hiukan pöhkö". Ei menny arvio pahasti metsään :)

      Poista

Kiitos käynnistä.

Kevätpörriäisten heräämisiä.

Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven.  Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...