torstai 1. joulukuuta 2016

Tommin tarina.

Moikka.
Pojallani todettiin vakava sairaus, joka kirvoitti haluni jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani myös muille ihmisille. Tämä sopi myös muille asianosaisille, koetaan että on voimauttavaa eikä tässä ole mitään peiteltävää.
Samalla toivon, että toiset lukijat saisivat kokemuksestamme toivoa ja energiaa elämäänsä. Vaikka kuinka vastustaa, aina on toivoa :)

http://taapaiva.blogspot.fi/?m=1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä.

Kevätpörriäisten heräämisiä.

Jaahas, jos vaikka kirjoittelis tännekin vaihteeksi. Viime raapustuksen välissä satoi koko talven.  Ei kylläkään lunta vaan silkkaa vettä. ...