Sitten konttaan kulmat kurtussa ja otsa rypyssä kaikenmaailman öttiäisten perässä. Liityn kenties Suomen maa-ötökkäkerhoon (Finnish BugHunters Federation, kavereiden kesken "bagi-club") ja pidän päiväkirjaa bongatuista lajikkeista.
Talvi-iltoina istuksin kalsarit jalassa keittiössä tutkimassa maa-öttiäislajikkeiden sielunelämää läppäriltä, voi kehveli että osaakin olla mielenkiintoista!
Noh, jos ei nyt kuitenkaan ihan vielä?
Tiedä sitten miten tarttuva tauti tämä makroilu on, mutta näilläkin vehkeillä pääsee yllättävän lähelle pikku vipeltäjien touhuiluja. Jalustan tämä homma ehkä vaatii, varsinkin silloin jos kuvattava ei ole kovin vikkelää sorttia.
Äkkiseltään tuntuisi ihan mukavalta touhulta, kiire ja joutavat murheet unohtuu tyystin kun metsässä saa käyskennellä ja luontoa linssin läpi ihmetellä.
Laitan tähän kuvan noista loitoista ja pari niiden avulla otettua otosta.
Mä haaveilen kans rengassalamasta, ehkä joskus. Mun makroni on korjaamolla ko teki tenät ja on hieman vieroitusoireita ku ei pääse kuvaamaan. Orkideakuva on mun mieleeni (mä makroilen kukkia) ötökät ei niin mun juttuni:)
VastaaPoistaMoi Henrietta ja mukava kun tulit "juttusille"!
VastaaPoistaOon käyny ihastelemassa sun mahtavia makrokuvia, olet taitava kuvaaja. Mulla tämä koko homma vasta alussa ja poikamaista haparointia. Mutta älyttömän mukavaa hommaa tää tuntuis olevan kun vaan olisi enemmän aikaa. Kuvaamiseen tarvittava aika taitaa olla muillakin harrastajilla toivelistan kärjessä ;-)
-jaska
Aina löytyy aikaa sellaisille asioille mitä todella haluaa tehdä, sanotaan. Mulla on paljonkin sellaisia asioita joita todella haluaisin tehdä, mutta vain osaan niistä on aikaa. Kannattaisi varmaankin valita sellainen ammatti, jossa voi tehdä näitä asioita...no, viisastelu sikseen. Hienoja kuvia, ja tosi mielenkiintoinen juttu noi loittorenkaat. Löytyvät myös minun ostoslistalta, kun vaan olisi aikaa..
VastaaPoista