E pur si muove !

"Se liikkuu sittenkin". Legendan mukaan Galileo Galilei olisi mutissut jotain tuon suuntaista?
No, me teimme poikien kanssa ikiomaa "tähtitiedettä", ja tuloksethan oli aika yllättäviä. Tai ainakin poikien suusta kuului: "Waaauuuu, miten toi on mahdollista?" :D

Isojärven kansallispuistossa.

Katkaistiin toverini Tapion kanssa talven selkä, ja samoiltiin yöksi Kuorejärven laavulle.
Pakkasta oli Heikinpäivän aamuna reippaasti, -29 astetta. Keli kuitenkin lauhtui muutamassa tunnissa siedettäviin -13 lukemiin.
Paikka ei ollut kummalekkaan meistä entuudestaan tuttu, koitettiin kepillä jäätä ja meitä onnisti. Alue on upea, ja sopivan ajomatkan päässä etelänvetelän päiväretkiä silmällä pitäen.
Pikantin mausteen retkelle toi lievä suunnistuspummi heti alkuun, sinänsä harmiton erehdys mutta ai että meitä illalla nauratti :)
Illalla keli muuttui tuhnuiseksi, ja sateli hiljakseen lunta. Eipä haitannut ollenkaan, päinvastoin, oli mukavan rauhallista ja hiljaista.
Tulia pidettiin, juteltiin mukavia ja illan päätteeksi lompsittiin järvi ympäri ihastellen luonnon rauhaa.

Minä heräsin yöllä kun tähtitaivas oli auennut, sitähän piti kuvata. Revontuletkin pääsin kuvaamaan ensikertaa, tosin kuvista ei kummoisia tullut.
Kömmin sitten takaisin "sulkasäkkiin" (kuten Tapsa omaansa nimittää), ja seuraavaksi kun luomeni aukaisin, aurinko paistoikin kirkkaana.
Syötiin aamiaista ja pakkailtiin retkikamppeita. Vielä käytiin kierros kuvaamassa vastarannan jääveistoksia, ja lompsittiin kohti Heretyn kämppää ja kotimatka sai alkaa.
Tosi mukava reissu, kiitokset toverille!!
Menkää ihmiset metsään, siellä mieli lepää ja sielu saa balsamia haavoille.

Ps. Kuvia on paljon, määrä korvaa laadun ;D

Huippuvuoret ja varis.

Poikkesin kyläreissulla Uutelassa. Skatanniemessä oli tungosta, kuvaajia pilvin pimein ja muitakin ulkoilijoita (hassu sana) paljon liikkeellä.
Koitin "nähdä" autiudesta (taas hassu sana) jotain kuvattavaa, tarttuihan tuoltakin sentään jotain kennolle. Tietysti jäästä olis voinu jotain yksityiskohtia koittaa poimia, ehkä sitten ens kerralla.
Varista kyttäsin pitkään, viimein se lähti lentoon ja muutaman otoksen sain. Tai yhden.
 Huippuvuoret kuvaan laitan "behind the scenes" otoksen, jonka otin kännykällä. Itse vuorikuvan valaisin salamaa apuna käyttäen ;) Hehheh, eiks ookki jännää!

"huippuvuoret"

Behind the scenes

Koskikuvia tähän väliin.

Lauantaina pikku retki lähimaastoon. Eipä ollut karoja, mutta saukon jälkiä kosken rannalla oli. Kylmä, -15 näytti auton mittari.

Maalisotkua

Että semmosta vaan, kun valoa ei ulkona ole, niin kellaristudio ja diy-systeemit kehiin!
Kaikenlaisia ohjeita ja vinkkejä interwebin syövereistä löytyy, valitse mieleinen ja ala touhuta. Näitä nyt on nettisivut pullollaan, kuka mitäkin virittelee.
Minä valitsin tällä kertaa maalitipat ja pari suurta seinälaattaa. Pipettiä, millä olisin saanut maalipisarat tiputeltua hallitummin, en löytänyt tähän hätään mistään. Sen virkaa sai toimittaa pienehkö injektioruisku.
Laatat asettelin niin, että pääalusta oli työpöydällä, ja toinen laatta 45 asteen kulmassa heti siinä takana, ikäänkuin taustana.
Salaman (orja) virittelin laattojen yläpuolelle, välähdyspään suuntasin osoittamaan taustalaattaan ja tehoksi 1/16.
Maaliruiskun viritin koko rakennelman yläpuolelle, jesseteipillä hyllyn reunaan kiinni.

Kamera jalustalle, ja asetukset: f16, 1/200s ja iso200 (optiikka 180mm f2,8).
Ekan tipan pudotin, tarkensin kohteeseen (ruuvarin kärki apuna) ja vaihdoin manual focukseen. Sitten lisää tippoja (sotkua) ja lankalaukaisimella ohjasin suljinta.

Maalina käytin punaista tikkurilan vesiliukoista kalustemaalia, sitä on helppo pyyhkiä veteen kostutetulla rätillä. Melko sottaista puuhaa. Hokasin myös, että maalin koostumuksella on myös väliä. Itse ohensin maalia hiukan vedellä, kun ei alkanut kunnon roiskeita kennolle tarttumaan.

Kuvankäsittelyn hoidin photoshopissa. Muutamat roskat siivosin pois, rajasin kuvan ja säätelin värit mieleiseksi huey/saturaatio toiminnolla.

No eihän tämä varsinaisesti itse valokuvausilmaisua edistä, mutta onpahan pois muusta pahanteosta. Niin, ja oppii taas jotain uutta salaman käytöstä ;)
Kellaristroboilu kunniaan sanon minä!

Hyvää uutta vuotta 2013

Ja kiitos teille ystävät hyvät, matalan majani vierailijat ja juttusilla käyneet! Olkoon tuleva vuotenne paksu tahi pyöreä, raskas tahi kepeä, mutta just niin mukava kuin itse sen haluatte. Menestystä !!

Kaksi nyt, sininen ja punainen.

Kuuta taas.

Mulla on pakonomainen tarve tuijottaa ja kuvata tuota mollukkaa, mä en käsitä mistä semmoinen johtuu? 180mm nikkorilla otin kuvat, paljon piti kropata että sai mieleiseksi (siis lähes).
Kai se ois hommattava telejatke kun ei tuosta taudista eroonkaan näytä pääsevän :)
Ekoissa pläjäyksissä kuu oli puolessa, ja pilkisteli pilviverhon takaa himmeänä. Viimeisimmässä jo loisti komeasti, tosin hiukan oli utua silloinkin. Mä oon kuuhullu!

Ovi

Vanhan navetan ovi on kiinni, ei saranat narise eikä salpa liiku. On kovin hiljaista, kaikki on kallellaan, vinksin vonksin. Ovenpielessä mikälie korennontapainen? Tunnelma kuin Väinö Linnan trilogiasta "täällä pohjantähden alla", loppukohtaus. Periksi piti antaa, luovuttaa ja lähteä.
Pääsisipä 50 vuotta taaksepäin kärpäseksi kattoon, haistelemaan ja maistelemaan elämää. Lehmänkellojen kalketta kuuntelemaan, tuoretta heinää koskettamaan. Voi veljet se olisi ihanaa!

Salamointia

Pari kuvaa, joissa käytin salamalaitetta apuna. Molemmissa kuvissa painoi kiire päälle, mutta ei auta, kokeiltava oli. Lumikuvassa kaveri mallina, luvattomana sähkärinä häärii allekirjoittanut. Tökerö shoppaus päälle ja pannukakku on valmis.
Laitan esille ihan kiusalla, ja siitäkin syystä että voin itse käydä aikaajoin katsomassa kuinka alhaalla se rima voikin olla. Huumorilla ystävät, huumorilla =D

Lumimies.

Sähkäri.

Matkailu avartaa.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto pannukahveella, kansallismaisemien äärellä. Mikäs siinä.
Intellektuellit juhlivat linnassaan, heikompi aines toisaalla. Maailmassa on paikkoja joissa ihmiset voivat olla perusasioiden äärellä, etsimässä selitystä olemiselle neljän elementin avulla.

"Melkein" seitsemän veljestä.

No ainakin tuolla nimellä kulkee vaellusreitti Nurmijärven Myllykosken rantoja pitkin. Komia päivä oli kuvausretkellä poiketa. Koskikaraa ei näkyny, eikä oikein muitakaan ötököitä. Muutamia ihmisolioita istuskeli tulilla makkaranpaistossa, oli kyllä makoisan näköistä hommaa.

 -11c pakkasta, ja ihmettelin kun sormet oli umpijäässä, kai tähän taas pitää totutella. Suodinta räpelsin obiskan nokalle, samalla astuin lankalaukaismen päälle ja hupsistakeikkaa, kamera ja suodatin lensivät lumihankeen. Hädissään sitten puhaltelin enimmät lumet kamerasta ja siitä muoviläpyskästä...no huuruunhan ne meni....
Siinä säätäessä rupes jo naurattamaan, mietiskelin että ei ois ehkä tullu ihan täysiä pisteitä kameraguruilta ;-)

Tuolla Kiinalaisella suotimella tuppaa tulemaan niin suttuista jälkeä että taidan kirjoittaa joulupukille että toisi "oikean" filsun laukkuun.
Ja laajakulman...ja isomman kuulapolven....ja....ja....ja.....