Ristiretkeilyä.

Meinannut olla aika hiukan kortilla, kehtuuttanut ja väsyttänyt. Olisiko syysmasennusta vaiko jotain aivan muuta? Luonnonvalo käy vähiin, silloin kun olisi aikaa kuvata, on jo pimeää. Valoisa aika menee töissä, höh.
No mitäs me pienistä kun ei pienetkään meistä.
Kävin juniorin kanssa Tuusulan vanhan kirkon hautuumaalla pikku kierroksen, oli hämyisä tunnelma ja hienot sumut ilmassa.
Minun kuvaus-sormea olisi vipattanut, mutta pikkuherra oli sitä mieltä että "nyt iskä riittää jo".
Olen kuvannut nyt viimeaikoina pelkästään kahdella polttovälillä, enkä tiedä että miks?
Olen kiintynyt tuohon 35mm muovinikkoriin, sen tuottaman kirkkaan ja terävän kuvanlaadun vuoksi. Saman asian vuoksi raahaan mukana 180mm teleä.

Funtsailen asioita ehkä toiselta kantilta nykyisin, mietin missä olen menossa tällä hetkellä tän kuvausjutun kanssa? Koitan päästä jyvälle mitä ja miten noilla polttoväleillä kuvaan, oppisinko katsomaan asioita jotenkin toisin? Tässä ristikuvassa pähkäilin että olisiko pitänyt ottaa hieman kauempaa, niin että ristien jalat olisi mahtuneet kuvaan? Jos olisin toiminut niin, sivulta loistaneet lamput olisi tulleet kuvaan mukaan ja kirkkomaan hämyinen fiilis kentien kaikonnut. Tilannetta ei parantanut yhtään kiireisen oloinen pikkumies... :-)

Olen seurannut Kalavaisen Mikon blogia, erittäin hyvää valokuvausta ja vielä parempaa pohdintaa siitä. Kerrassaan mainiota asiaa hän kirjoittaa, tekstit oikeasti laittaa pohtimaan asioita. Kirjoituksissaan pureutuu asian ytimeen, toisarvoiset pikselijutut saa olla sivussa. Käykääpä kurkkaamassa!

Näitä ja arjen muita asioita pohtiessa aika kuluu, ja liian usein huomaan vastaavani vaimon kysymyksiin: "sori, mut mitä sä sanoit?" Minkäs teet jos koneisto ei sveitsiläistä kelloa muistuta.