Tuli käytyä pariin otteeseen Isojärven kansallispuistossa retkeilemässä, on se vaan hieno paikka!
Majavien touhuja katseltiin ja tietenkin tähtiä, jälkimmäisiä saikin ihailla upeassa pakkaskelissä.
Latokuusikon metsä veti hiljaiseksi, mystinen tunnelma siellä!
Urbaania kaupunkitapahtumaa käytiin pällistelemässä, hienoa että pikkukylälläkin on mukavaa koko perheelle suunnattua toimintaa.
Hoilotiloiloti.
Nysse ois valmis!
Maalasin hyllyn kahteen kertaan maalarin valkolakalla, oksat olis kai ollut hyvä käsitellä oksalakalla, mutta menköön nyt tän kerran :)
Koristeeksi laitoin lattarautaa ja sepän takomia nauloja. Kuumensin lattaraudan hitsipillillä ja kiillotin laikkakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjalla. Sinistin teräksen specialsecret-kamitsulla, samalla tökötillä jolla sinistetään esim. aseen rautoja.
Takonauloille piti seevata ja porata pohjat, on ne vaan muuten liian järeitä, tahtoo halkaista puun muuten.
Ledinauhan katkaisin sopivaan mittaan ja liimasin varmuuden vuoksi kuumaliimalla uraansa. Lopuksi asensin takorautaiset hyllynkannattimet ja kiinnitin hyllyn seinään. Hittolainen kun siitä tulikin hieno :)
Kuinka hauskaa! Jo jonkin aikaa hautumassa ollut hyllyprojekti nytkähti eteenpäin. Kävin bauhausista hankkimassa liimapuulevyä (ku en viitsinyt tehdä) ja led-nauhaa.
Lyhensin hyllyn mittaan ja jyrsimellä koriste reunaan. Jyrsin myös hyllyn taakse uran led-nauhalle.
Hionta ja harjaus ja pohjamaalaus.
Koristeeksi ajattelin laittaa maalatun lattaraudan hyllyn reunaan, siitä lisää seuraavassa postauksessa, että on jännää :)
Kävin päänparannuslenkillä kotijärvellä, ensin koitin mennä retkiluistimilla mutta totesin että pyörä on paras kulkuväline vallitsevaan keliin. Jututin muutamia pilkkimiehiä, olivat tulleet nauttimaan ilmastonmuutoksesta. Kevätaurinko lämmitti ihanasti jo Tammikuun lopussa, aivan mahtawaa!
Kalakalenterissa ahven hököttää huulet pitkänä ja ahneena, ottaa ja käy kuulema pyydykseen....mihin tutkimukseen lie kalenterin ahnas ahvena nojaa, mutta kalamiesten tietotoimiston mukaan kovin hiljaista oli?
Ilmansaasteet olivat tehneet jäälle mustia lauttoja, samoin rakennusten pinnoilta voi havaita saman asian. Luin Juha Hakalan kohtuuden kirjan, ja löysin teoksen sivuilta uusia näkökulmia ääriyhteiskuntaan.
Täällä pohjolassa me kilvan kehuskelemme puhtaalla ilmalla ja luonnolla, samaan aikaan toisaalla pienet kiinalaiset sormet kasaavat Huawei-älylaitteita (jolla muuten tätäkin jargonia naputtelen) paksun saastepilven varjoissa. Absurdia, eikö vain?
Toisaalta haluan uskotella itselleni että leudot talvet kuuluu elämänkiertoon eteläisessä Suomessa, olkoonkin sitten hesarin palstoilla mitä vain.
Aaaaarrrggghhh ja samalla kertaa suuri huokaus! Nimittäin taas tuli yx vuosirengas lisää, joka sinänsä ei haittaa pätkääkään. Päinvastoin, taakse jäi myöskin elämäni paskin syksy ja hyvä että jäi, ei liiemmin tuu ikävä!
Kohti kevättä ja kesää mennään kovaa kyytiä, päivä kerrallaan tosin ihan rauhassa. Mamma väänsi mulle karpalo-kinuskikakun, ai että olikin hyvää, kiitos kultsille :)
Tulevana viikonloppuna on talvileirin aika, tässähän on aivan täpinöissään!
Muljauttelin keväälle kivat lomat, päästään mamman kanssa pilkille ja keväthangille kirmailemaan. Polttopuitakin saapi tehdä jihuu :)
Hesus Muertez....nyt on makeet jäät niille jotka liikkuu luistimilla. Koko Rusutjärven selkä aivan huipputasaista jäätä. Olin pojan kanssa kuvaamassa paranormaalia toimintaa Russanmerellä, mitä nyt jättisädetikun kanssa leikittiin ynnämuuta mukavaa. Tuotoksia ehkä myöhemmin jahka tietsikka palaa päivityksestä, nyt vain rupinen kännykuva järvenkiertolenkiltä :)
Moikka.
Pojallani todettiin vakava sairaus, joka kirvoitti haluni jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani myös muille ihmisille. Tämä sopi myös muille asianosaisille, koetaan että on voimauttavaa eikä tässä ole mitään peiteltävää.
Samalla toivon, että toiset lukijat saisivat kokemuksestamme toivoa ja energiaa elämäänsä. Vaikka kuinka vastustaa, aina on toivoa :)
Huomasin herättyäni että järvi olikin saanut yön aikana ohuen jääkannen, lehdet, oksat ja kaikki pinnat olivat kuuran
peitossa, sinne jäävät talven alle.
Sen verran kova pakkanen on yöllä ollut, että autoon oli ilmestynyt talvirenkaat ja rommipullosta oli vajunut tilkan verran nestettä. Hmmmm??
Päivää.
Tein joutessani juutubevideon, tai kuvaesitys kai tuo enemmänkin on. Kuvia matkani varrelta, Suomesta.
Kuvat ovat sieluni peili, muistorikkaita välähdyksiä ajasta.
Aika on nyt, sen jälkeen tulee lisää.
Elämässä on ylämäkeä ja alamäkeä, itse olen saanut kulkea hyvän matkan.
Välillä putoaa kuoppaan, aivan polvilleen.
Sieltä on vain könyttävä ylös keinolla millä hyvänsä, ei saa luovuttaa.
On opittava elämästä, mentävä eteenpäin.
Lähde siis kanssani aikamatkalle menneisyyteen, aikoihin jotka oli.
Sanotaan että on elettävä tässä ja nyt, ei ole tulevaisuutta, menneestä emme tarvitse mitään.
Sanokoon vaan, mutta ainakin itse uskon tulevaisuuteen, siellä on toivoa, kokemuksia.
Menneisyydestä tarvitsen muistoja, kuvien myötä ne tulvivat mieleeni yhtä kirkkaina kuin silloin joskus.
Olen tässä ja nyt, mutta muistan, toivon ja tunnen.
Hyväksyvä tietoinen läsnäolo, oleminen syrjäyttää mielen. Olemisen sietämätön keveys, tämä hetki. Ollaan vaan kuin ei oltaiskaan, hyvää syksyä kaikille.
....ja kamerakin napsahteli muutaman kerran. Saas nähdä milloin
seuraavaksi taas kerkiää ajan kanssa hommaan perehtyä, on sen verran
monta rautaa tulessa. Sitä odotellessa parit fotot.
