Oxygen

Päivää.
Tein joutessani juutubevideon, tai kuvaesitys kai tuo enemmänkin on. Kuvia matkani varrelta, Suomesta.
Kuvat ovat sieluni peili, muistorikkaita välähdyksiä ajasta.
Aika on nyt, sen jälkeen tulee lisää.
Elämässä on ylämäkeä ja alamäkeä, itse olen saanut kulkea hyvän matkan.
Välillä putoaa kuoppaan, aivan polvilleen.
Sieltä on vain könyttävä ylös keinolla millä hyvänsä, ei saa luovuttaa.
On opittava elämästä, mentävä eteenpäin.
Lähde siis kanssani aikamatkalle menneisyyteen, aikoihin jotka oli.
Sanotaan että on elettävä tässä ja nyt, ei ole tulevaisuutta, menneestä emme tarvitse mitään.
Sanokoon vaan, mutta ainakin itse uskon tulevaisuuteen, siellä on toivoa, kokemuksia.
Menneisyydestä tarvitsen muistoja, kuvien myötä ne tulvivat mieleeni yhtä kirkkaina kuin silloin joskus.

Olen tässä ja nyt, mutta muistan, toivon ja tunnen.

J

                                         

Pullaposkien virkistyspäivä.

Niinpä me päätettiin....tai noi muut päätti ja mut pakotettiin mukaan Kalpiksen bikeparkkiin rossia ajamaan.
Mä vedin lipat hetivälittömästi ylös päästyäni, ilmat lähti eturenkaasta ja köröttelin autolle pumppaushommiin. Amatöörimäistä haparointia mutta otinpahan luulot pois heti kärkeen!
Alkoi se ajokin sujua sitten kotvasen päästä, vaikkei mitään huimaa menoa ollutkaan, wanaha ukko ei enää pysty. Yhestä hyndästä en uskaltanu ajaa, niin heti olivat ilkkumassa jostain vanhainkodista prkl ;-)
Vielä mä niille näytän, grrrrrrr!
Huimien ajosuoritteiden jälkeen päätin siirtyä kuvauspuolelle, muutamat otokset nappasin ohikiitävistä kuljettajista. Ei se niin ytimessä ole, salaman tehot täysin pielessä aukon arvosta puhumattakaan. Tsägällä aina joku ruutu onnistuu, mutta kaukana on varmuus vielä. Aika moni kuva paloikin puhki, opettavainen reissu jälleen kerran.

Kamerassa olis ehkä saanut olla suljinaika pikkusen nopeempi, ens kerralla sitten. Tuikut oli puolella teholla ja tsuumit 50mm ja 85mm. 18-50mm sigmalla kuvasin vikaa kertaa, kelpo lasi otti jalat alleen ja muutti samalle kylälle mutta eri osoitteeseen. Onnea ja menestystä!!

Tähdenlentoja tiirailemassa

Aina välillä saan kohtauksen, ja meen semmoseen "tilaan" tahi transsiin joka suorastaan pakottaa yön selkään. Älä kysy miksi, ehkä siksi että pimeessä on jännää ja ajatukset selkeitä. Ainakin mun sielu rauhoittuu hiljaisessa maisemassa, yön pimeys saa mielen puhtaaksi.
Tällä kertaa seikkailin Tuusulan golf-kentällä ja Nurmijärven maaseudulla, koko yön puuhailin kameran kanssa ja aamuyön tunteina kömmin takasin kotiin hetkeksi peiton alle.
Nii-in, huvinsa kullakin!

Toi eka fillarikuva on tosta meitin pururadalta kuvattu, koitin saada otsavalosta semmosen hännän kuvaan. Häntä tuli mut jalat läks, auts!

2nd Round ja parit katukuvat

Maalaispoika kaupungilla, hmmm. Ihmisiä ja elämää, kiva piristysruiske arjen keskelle.
Rock-yhtye 2nd Round, soitti mainiota settiä. Basistin merkkipäivää juhlistettiin, ja meno oli muutenkin kohdallaan.

Unusual selfportrait Vol 3

Vielä yksi, ei voi mitään.
Huomasin työmatkalla että konkelista oli tippunut yksi silmä ketjuista, siis puuttuva palanen?
Keravan Lundbergiltä uusi kettinki, ja sekavan oloinen masennus. Noh, pyörii se ratas jälleen ja polkijapoikakin on iloinen!

Diy today

Vuorossa diy-osasto, nokkelia ja nerokkaita kehitelmiä kiperien tilanteiden pelastamiseen, tee-se-itse hengessä.
Poikkesin etrassa, ja hankin pikaliimaa ja 3M liimattavaa velgro-tarranauhaa, maksoi parikymppiä 2m.
Väkertelin joutessani näillä eväillä seuraavasti:

"Salama sträppi", hihna, panta, tai whatever you name it. Tällä voi kiinnittää salamapäähän mitä mieleen juolahtaa: pidikkeitä, heijastimia, snootteja tms?
Homma on helppo: leikataan n.40cm pätkä vanhaa fillarin sisuria halki, pestään ja kuivataan. Liimataan toiselle puolelle koko matkalle karvasta jutskaa, ja vastapuolelle n. 4cm pätkä sitä koukkumallia. Done!

Akkukotelo.
Noiden lamppujen kanssa tulee tuherrettua ladattavien akkujen kanssa, ja voi sitä tuskailun määrää kun ei muista ovatko ladattuja vai ei? Kaiken lisäksi niitä pyörii kameralaukun pohjalla, auton lattioilla, tyynyn alla, puurolautasella ja mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Grrrrr.
Tästä suivaantuneena, tilasin akkulasta (http://www.akkula.fi/) kasan muovisia akkukoteloita.... ja muutamat eneloop akut, yllätys yllätys.
Liimasin boxien pohjaan palat velgro tarranauhaa, ja heureka, enää ei akut pyöri puurolautasella vaan nököttävät kiltisti koteloissaan. Ladatut värillisissä, lataamattomat kalpeissa. Nih!

Värikalvo (geeli) pidike.
Sain kaverilta nipun värikalvoja, kameranörtit nimittää näitä geeleiksi. Näillä voi luoda efektejä kuviin tai tasapainottaa salamavaloa vallitsevaan valoon nähden.
Mutta millä kiinni??
Leikataan ohutta muovia (tätä saa vaikkapa muovisista myyntipakkauksista tms.) reilu 10 cm pitkä, ja noin salamapään levyinen suikale, taitellaan niin että liuska mahtuu sisään ja jätetään yksi sivulirvake 90 asteen kulmaan, ja muotoillaan sitä niin että sopii edellä tekemämme sträpin alle.
Zum Teufel! Diy-geelipidikehärpäke on nähnyt päivänvalon.

Täällä nerokas blogikirjoitus (noin)

Ai miksi ostit pikaliimaa?
No siksi kun sössin viime kerralla salamatriggerin jalan poikki. Kokemus on osoittanut, että tällä loctiten pikaliimalla pysyy kovamuovi aikas hyvin kasassa, toki riippuhan tuo aina tapauksesta ja muovin laadusta.
Näissä kiinanihmeissä tuo jalka on muovista, ja kuten arvata saattaa: tosi herkkä murtumaan.
Suolistin laukaisimen, ja liimasin puuttuvan palasen kiinni ja vot, sehän toimii!

Kuka kieltää viemästä näitäkään älynväläyksiä uusille, innovatiivisimmille ja nerokkaimmille tasoille? Ota ja vie, yllätä meidät ja itsesi. Lopuksi askartelupaskarteluun sopivaa taustamusiikkia Robinilta, se "puuttuva palanen" ;D

Tapaus Moottorikukko.

Sain mahiksen käydä harjottelemassa ekaa kertaa valaisua ihan konkreettisesti, malleina toimi kellaribändi Moottorikukon jänekset (varmaan saan pataan, kun seuraavan kerran nähdään :)
Mitään hajua salamalaitteiden kanssa vehtaamisesta ei ollut, no saatiin sentään jotain aikaan.
Juke Koolle suuret kiitokset geelikalvoista, kiva oli niiden kanssa vehdata ja koittaa saada "dramatiikkaa" kuviin.
Aina ei mene ku stromsöössä, yksi kpl. kuolleita triggereitä saldona. No oma moka kun kohelsin.
Hauska sessio, moottorimusiikkia, mukava meininki ja valokuvausta. Ilmankos seuraavana aamuna oli naapurin kissa käyny.... :D

Unusual selfportraits Vol 1

Sarjassamme tämmöistä tällä kertaa. Olen pahoillani kaikesta :)

Workmans Ala Carte