Pullaposkien virkistyspäivä.

Niinpä me päätettiin....tai noi muut päätti ja mut pakotettiin mukaan Kalpiksen bikeparkkiin rossia ajamaan.
Mä vedin lipat hetivälittömästi ylös päästyäni, ilmat lähti eturenkaasta ja köröttelin autolle pumppaushommiin. Amatöörimäistä haparointia mutta otinpahan luulot pois heti kärkeen!
Alkoi se ajokin sujua sitten kotvasen päästä, vaikkei mitään huimaa menoa ollutkaan, wanaha ukko ei enää pysty. Yhestä hyndästä en uskaltanu ajaa, niin heti olivat ilkkumassa jostain vanhainkodista prkl ;-)
Vielä mä niille näytän, grrrrrrr!
Huimien ajosuoritteiden jälkeen päätin siirtyä kuvauspuolelle, muutamat otokset nappasin ohikiitävistä kuljettajista. Ei se niin ytimessä ole, salaman tehot täysin pielessä aukon arvosta puhumattakaan. Tsägällä aina joku ruutu onnistuu, mutta kaukana on varmuus vielä. Aika moni kuva paloikin puhki, opettavainen reissu jälleen kerran.

Kamerassa olis ehkä saanut olla suljinaika pikkusen nopeempi, ens kerralla sitten. Tuikut oli puolella teholla ja tsuumit 50mm ja 85mm. 18-50mm sigmalla kuvasin vikaa kertaa, kelpo lasi otti jalat alleen ja muutti samalle kylälle mutta eri osoitteeseen. Onnea ja menestystä!!

Wroom !!!

Kävimme kaverin kanssa katsomassa tämän vuotisen Päitsin tunnelmaa. Prätkien pärinää ja pakokaasun tuoksua oli metsä tulvillaan, kun nämä enduron gladiaattorit veivät peltisiä ratsujaan pitkin jäistä ränniä. Kaveri tuon koettelemuksen ajoi läpi viime vuonna, ja kertoi huimia juttuja matkansa varrelta. Kypärää nostaisin näille motoristeille jos semmoinen mulla olisi, sen verran rankka on tämä retki.

Karhunkierros 5km.

Nuorin poikani näytti minulle hiihtämisen mallia, ja huiskis sitä vauhtia! Kameraa en säädellyt sen kummemmin, kokeilin vain että mitä syntyy. Noh.....jotain kuitenkin.
Meillä oli kivaa, hämärtyvässä metsässä kaikui iloiset huudahdukset kun Tero suksi menemään ;)
Kuvat napsittiin tällä kertaa "wanhaan" malliin.

Kukapa siellä?

Siteet kiinni.

Pois tieltä!

Hiihtomies!

Loikalla mäet nousee!

Potkupalloa keskellä talvea!

Kuntoajelua ja rastien bongausta.

Fillarin pulinapalstalta bongasin keski-uudenmaan kuvarastit nimisen keskustelun, ja siellähän olikin kivan näköisiä mestoja. Sunnuntaina oli jo paremmin aikaa ja suunnistinkin rastille fillarilla, kuntoilumielessä kuvailemaan U nou.
Keli oli kyllä suttuisen surkea, matkalla tuli muutama pisara vettäkin ja koko ajan semmoista kevyttä tihkua ilmassa.
Rastit löytyivät ja kuvailin mahtavan näköistä patorakennelmaa ja rakennuksia.
Vaahteratieltä suunnistin seuraavaksi Kellokosken ruukille. Ravintola Patovahti oli jättänyt ovensa kutsuvasti raolleen ja lompsin sisään ja tilasin kupillisen kaffetta.

 Kahvittelutuokion jälkeen kuvasin hiukan alueen rakennuksia ja sulkua, hieno ja idyllinen paikka, tänne tulen varmasti toistekin, toivottavasti paremmalla ilmalla.
Kääntelin kampia kotiinpäin, mutta aivan maaliin asti en selvinnyt, sillä takakumi päätti tyhjetä ilmasta. Ihmeellistä, ei koskaan ennen ja nyt taas ;-)
No eipä siinä mitään, uutta sisuria repusta kehälle ja matka jatkui kotio asti. Kiva reissu.
Kuvat melkein kaikki mv-käännöksiä. Näin tällä kertaa......

Pato

Rissa

Sulku

Kellokosken sulku

Kahvipaussi

Rengasrikko

Cinelli Spirit

Oho!
Kesälomalta palattuani tallissa odotti yllätysboxi. Boxista löytyi Cinellin maantierunko, katoppakö nythänmä vasta hokasin!!
Se suorastaan huusi asvaltille, joten sitä piti alkaa kasaamaan hetimiten. Chebicistä haettiin puuttuvia osia, asennettiin kammet ja ohjainlaakeri yms. Vaijerinvetoja ja asennusta riitti muutamallekin illalle, ja viimein ajokki oli kasassa ja valmiina neitsytmatkalle. Todella mielyttävän tuntuista on kyyti, lie rungon omaperäisen designin ja käytettyjen rakennusmateriaalien kombinaatiota?
Lueskelin netistä Cinellistä paljon juttua ja katselin pyörästä kertovia artikkeleita. Pyörän runko, eli sydän on sekoitus columbus terästä ja hiilikuitua, höystettynä hillitynhallituilla linjoilla ja muhveilla. Melkoinen luomus kertakaikkiaan!
Ajokki tuli kasattua nyt käsillä olevilla osilla, joista muutamat menee vaihtoon jahka loppuu köyhtyminen. Suurin kiitos kuuluu ystävälleni Jounille, haaveilut kimppalenkeistä ja maantiepyörästä muuttui näin todellisuudeksi! Ohessa muutama kuva uutukaisesta, ohjaamo on vielä kesken ja kaulaputki lyhentämättä, ajellaan ja säädellään nyt hetki kunnes se oikea ajoasento on löytynyt.

Lisäinfoa:

Cinelli homepage
Columbustubi

Cinelli art.

Cinelli Spirit

Columbus Spirit tubing

Kalustoesittely.

Kuivalla maalla jälleen, ja aika on esitellä kalusto millä rysketään tuolla metsän puolella.
Aloitin maastopyörä-harrastamisen joskus talvella 2006, mikä lie inspis silloin oli että pitää saada pyörä jossa on paksut nappularenkaat ja jolla voi ajella vähän huolettomammin.
Kaverin kautta sain hommattua sitten ekan maastopyörän, joka oli merkkiään Jamis Dakar XLT 1.0

Jamiksella tutustuin polkuajeluun lähemmin ja harrastus alkoi viedä pahasti mennessään. Liityin MTBCF:n riveihin ja kaveriporukoissakin tuli kurvailtua tosi paljon.
Näillä lenkeillä opin todella paljon uutta ja mielenkiintoista asiaa metsähyrräilystä ja ajotekniikkakin kehittyi hissun kissun ajan myötä.

Kuten niin usein käy, nälkä kasvoi syödessä ja oli aika saada uutta rautaa alle. Talvella 2009 laitettiin tilaus sisään uudesta rungosta. Pitkällisen pohdinnan tuloksena, tuleva runko olisi Nicolai Helius FR, saksalaista käsityötä. http://www.nicolai.net/

Ajatuksena oli kasata enska/freeride-tyylinen fillari, jolla voisi huoletta ryskää menemään vähän isomminkin jos fiilistä riittää. Osat mulla oli hommattuna etukäteen, runkoa saikin odotella muutaman kuukauden mikä hiukan harmitti.
Viimein sekin päivä koitti ja runko ui Suomeen, pyörä kasattiin ja pääsin koeajolle. Ekat fiilikset olivat kyllä mieliinpainuvat, upealta tuntui uudella hyrrällä ajella!

Muistan kun sain fillarin viimeinkin kotiin, istuin tallissa mokoman vieressä ja vain katselin sen upeita yksityiskohtia. Koneistukset ja hitsisaumat ovat kuin taidetta, aivan mahtavaa käsityötä jota arvostan suuresti.

Joustoa tässä härvelissä on 160mm molemmissa päissä, ja runko on tukevaa tekoa.
Ajotaidot tuli tämän kanssa testattua pariin otteeseen, ensin meni kämmenluu ja sitten nilkasta telaluu. Molemmissa keisseissä puukkoa tuli ja raajat kipsissä monta viikkoa. Vaan periksi ei anneta, vielä mä sen kesytän!!!
Jousitusta olen oppinut säätämään niin pehmeäksi kuin mahdollista, ja ajaminen teknisessä maastossa on yhtä juhlaa. Käytän pyörässä tubeless-renkaita, ja tämä osaltaan mahdollistaa matalammat paineet renkaissa ja maksimipidon.
Ainut asia mistä motkotan, on fillarin paino. Olen saanut painoksi 15,5kg mikä on jo kohtalaisen hyvä, tosin vieläkin keveämpi se voisi olla.
Toisaalta paino unohtuu välittömästi silloin kun saan pommittaa sillä reippaasti alamäkeen. Mitä rankemmin pyörää uskaltaa ajaa, sen paremmalta Helius FR tuntuu! IHAN JOKA KERTA!!!

Näillä siis mennään nykyisin ja hyvältä tuntuu. Antaa mennä vaan.

Nicolai Helius FR

Voimansiirto

Takapään detaljit.

Strongest gusset on the market

Takaiskari Fox Van r

Veli Nikolai