Oxygen

Päivää.
Tein joutessani juutubevideon, tai kuvaesitys kai tuo enemmänkin on. Kuvia matkani varrelta, Suomesta.
Kuvat ovat sieluni peili, muistorikkaita välähdyksiä ajasta.
Aika on nyt, sen jälkeen tulee lisää.
Elämässä on ylämäkeä ja alamäkeä, itse olen saanut kulkea hyvän matkan.
Välillä putoaa kuoppaan, aivan polvilleen.
Sieltä on vain könyttävä ylös keinolla millä hyvänsä, ei saa luovuttaa.
On opittava elämästä, mentävä eteenpäin.
Lähde siis kanssani aikamatkalle menneisyyteen, aikoihin jotka oli.
Sanotaan että on elettävä tässä ja nyt, ei ole tulevaisuutta, menneestä emme tarvitse mitään.
Sanokoon vaan, mutta ainakin itse uskon tulevaisuuteen, siellä on toivoa, kokemuksia.
Menneisyydestä tarvitsen muistoja, kuvien myötä ne tulvivat mieleeni yhtä kirkkaina kuin silloin joskus.

Olen tässä ja nyt, mutta muistan, toivon ja tunnen.

J

                                         

Taivas ja maa

Sunnuntaipäivän ratoksi iskin lumikengät jalkaan, eväät ja keittimen reppuun ja lähdin lähimetsään läpsyttelemään. Mukavahan tuolla olikin läpsytellä, hanki kantoi hyvin ja aurinko lämmitti hakkuuaukkojen reunoissa mukavasti.
Istahdin kuusen persiiseen päivää paistattamaan ja kahvetta keittelemään, pälvistä pilkisti jo terhakasti puolukan varsi ja kuusen havut tuoksui jo kesälle!

Illalla lueskelin uutisista, että olisi mahdollisuus nähdä revontulia täällä eteläisessäkin Suomessa. Karautinpa sitten peltihevosella pohjoistuusulan pikkuteille, josko sitä näkisin tuonkin ihmeen ekaa kertaa näin etelässä. Ja näkyipä niitä ketunhäntiä, hienon näytelmän pääsin näkemään ja kuvaamaankin. Sitä ei uskokaan, kuinka kovan työn takana on löytää pimeä paikka täälläpäin Suomea. En tohdi edes ajatella, minkä verran palaa energiaa tyhjien maanteiden valaisuun...