Meren raivoa katsomassa.

Extempore kuvausretki Porkkalaan, mukaan sain kaverin Vantaalta. Mutta jopa se jaksoikin puhkua ja puhaltaa, en muista milloin olisin ollut yhtä kovassa myräkässä. Aaltojen iskeytyessä rantakallioihin, veden pärskeet lensivät vielä pitkälle rantaan kovan tuulen mukana.
Kaverin kanssa jutusteltiin kuvaamisesta ja blogikirjoittelusta, sisällöstä ja sisällöttömyydestä. Mukava kun tulee puheeksi, tuleepahan tarkasteltua asioita useammaltakin kantilta.

Ettei jäisi puheeksi, kerronpas hiukan tuosta kuvaus-sessiosta. Ajatuksena oli siis kuvata tyrskyjä, ja niitähän riitti, kiitos luontoäidille.
Rannan tuntumassa keli oli niin kova, että objektiivin vaihto kävi jo työstä. Tässä tuli eka tenkkapoo ---> polttoväli. Mikä se olisi oikea, millä tavoittaisi sen "tyrskyn"?
Toinen tenkkapoo löytyi ajasta, suljinajasta. Pysäyttääkö liike vai antaako hiekan valua tiimalasiin?

Tuloksena haparointia, päätöntä räpsimistä ilman ajatusta. Tilaisuus ja paikka oli, nyt meni vaan ohi.

Sokerina pohjalla oppi kantapään kautta: suojaa linssisi veden pärskeiltä, on melkoisen kettumaista hommaa alkaa tiskata objektiivia/filttereitä tuollaisessa kelissä.

Nokan roikottaminen pettymyksen merkiksi on luovuttamisen merkki, suomalainen ei luovuta koskaan, siispä nokka pystyyn ja eteenpäin!

Kuvaushommia ajatellen erittäin antoisa reissu, monta tärkeää oppia tuli taas (kantapään kautta) opittua. Pitää kyhätä jonkunlainen suojahommeli kosteita keikkoja silmälläpitäen, miettiä hiukan etukäteen minkälaista kuvakulmaa/ polttoväliä kokeilee jne.
Toivottavasti ei mennyt kieli poskessa kirjoitteluksi, tarkoitus oli pukea pohdinnat sanoiksi. Onnistuin tai en, silti on mukavaa kuvata etenkin jos saa mukaan hyvää seuraa. Mitä muuta sitä isäinpäivänä voisi pieni ihminen toivoa?

Muutama otos reilun parinsadan joukosta ... ;-)